Monday, January 30, 2017

Philip Fisher ja osakkeiden hinnat

Hinnoista

Sijoittajat määrittävät osakkeen markkinahinnan. Hinta riippuu kolmesta asiasta: Yrityksen liiketoiminnan, toiminalan ja osakkeiden houkuttelevuudesta yleisellä tasolla. Hinnalla ei ole aina tekemistä itse liiketoiminnan todellisen arvon kanssa. Osakkeen hinnan halpuus tai kalleus on suoraan verrannollinen liiketoiminnan tulevaisuuden tuomien kassavirtojen kanssa. Mikäli kassavirrat ovat odotettuja suuremmat on hinta halpa. Mikäli kassavirrat ovat odotettuja pienemmät on hinta kallis. Fisher ei koskaan selittänyt kuinka hän määritti todellisen arvon.

Kaikki merkittävät hintamuutokset yksittäisissä osakkeissa verrattuna muihin tapahtuvat suurten sijoittajamäärien vaihtaessa mielikuvaansa yrityksestä tai sen osakkeista. Markkinahinnat muuttuvat enemmän siksi mitä sijoittajat uskovat tapahtuvan kuin mitä todellisuudessa tapahtuu. Markkinahinta vaihtelee mielikuvien mukaan ja osakkeen todellinen arvo voi poiketa todellisuudesta vuosia. Ennemmin tai myöhemmin väärät arvostustasot purkautuvat ja hinta vastaa todellista arvoa ainakin hetken. Väärät hinnat syntyvät lyhytaikaisista psykologisista tekijöistä, kun sijoittajat innostuvat tai masentuvat jonkin yrityksen, toimialan tai osakemarkkinoiden puolesta. 

Korkea P/E-luku ei suoraan kerro osakkeiden kalleudesta. Pitkään tulostaan ja liikevaihtoaan kasvattaneiden yritysten korkeammat P/E-luvut voivat kertoa kyvystä kasvattaa tulosta pitkälle tulevaisuuteen. Sijoittajan pitää ymmärtää yritystä ja sen tulevaisuutta. Näin hän voi tehdä johtopäätökset osakkeiden oikeasta arvosta. Yrityksen P/E-luku tulee olemaan todennäköisesti 5-10:n vuoden kuluttua korkea, mikäli yritys kehittää jatkuvasti uusia tulolähteitä, kustannustehokkuuttaan ja sen toimiala mahdollistaa myönteisen tuloskehityksen. Tällaisten yritysten osakkeet huomioivat hinnassaan tulevaisuutta vähemmän kuin sijoittajat uskovat. Siksi osakkeiden hinnat voivat näyttää ensinäkemältä korkeilta, vaikka arvonmäärityksen jälkeen ne ovatkin edullisia. 

Kukaan ei pysty määrittämään tarkkaa arvoa. Yrityksistä voi tehdä johtopäätöksiä, jotka tuottavat riittävän tarkkuuden. Nopeasti tulostaan ja liikevaihtoaan kasvattavien yritysten osakkeilla voi olla korkeat P/E-luvut. Niiden todellisen arvon määrittäminen on hankalaa, koska nykyinen karvuvauhti on vähemmän olennainen asia kuin se kuinka kauan kasvu jatkuu. Mitä pidemmälle yrität ennustaa sitä varmemmin olet väärässä. Fisheristä sijoittaja saa loistavat tuottomahdollisuudet, kun tällaisten yritysten osakkeita saa ostaa hinnalla mikä on korkeintaan 25-30%:ia todellisesta arvosta.

Fisher määritteli osakkeiden riskiä yritysten liiketoiminnan laadun ja yleisen arvostustason perusteella. Hän tarkasteli laatua viidentoista kohtansa avulla ja yleistä arvostustasoa markkinoiden odotuksilla joka näkyi osakkeiden P/E-luvulla. Jälkimmäistä hän tarkasteli viimeisen tuloksen avulla. Matalin riski ja järkevin sijoituskohde löytyi Fisheristä osakkeista, jotka täyttävät laatukriteerit, mutta ovat aliarvostettuja P/E-luvuilla liiketoiminnan laatuun verrattuna. Toisiksi järkevimmät sijoituskohteet löytyvät, kun laatukriteerit täyttyvät ja arvostustaso heijastaa niitä.

Kolmas ryhmä on yritykset, jotka täyttävät laatukriteerit, mutta ovat muuttuneet niin houkutteleviksi sijoituskohteiksi sijoittajien mielestä, että niistä ollaan valmiita maksamaan lähes mitä tahansa. Näitä yrityksiä Fisher suosittelee pitämään salkussa, mutta jättämään ostamisen väliin. Hänestä liiketoiminnan ollessa todella laadukasta, sen kehitys ennen pitkää todistaa nykyhinnat järkeviksi.

Viidentoista kohdan täyttyminen on harvinaista yritysten kohdalla, joten aliarvostettujen yritysten löytäminen on vaikeaa. Riski tällaisen sijoituskohteen vaihtamisesta laadullisesti huonompaan on suuri, joten ei kannata ottaa riskiä. Väliaikaisesti yliarvostettujen, mutta laadukkaiden sijoituskohteiden omistajien pitää varautua nopeisiin hinnanlaskuihin. Fisherin kokemusten mukaan suurin osa näiden osakkeiden myyjistä ei palaa omistajiin myöhemmin, vaikka se olisikin järkevää.

Neljäs ryhmä on yritykset, jotka ovat laadultaan keskinkertaisia tai huonoja, mutta ovat hinnaltaan joko halpoja tai houkuttelevia. Ne voivat sopia spekuloijille, mutta järkeviksi sijoituskohteiksi niistä ei ole. Viimeisenä ryhmänä ovat osakkeet, joiden arvostustasot ovat korkeat laatuun verrattuna ja joita suuri yleisö pitää houkuttelevina sijoituskohteina. Nämä osakkeet tuhoavat monen sijoittajan rahat ja innon sijoittaa. Sijoittaja joutuu kysymään itseltänsä perustuuko markkinoiden näkemys oikeaan arvostustasoon, jonka määrittelevät liiketoiminnan taloudelliset tosiasiat?

Monet sijoittajat perustavat näkemyksensä hyvästä ostohetkestä osakkeiden markkinahintojen muutoksiin. He voivat keskittyä analysoimaan historiallista hintakäyttäytymistä arvioiden nykyhintaa historiallisten huippu- ja pohjahintojen kautta. He luovat itselleen mielikuvan järkevästä hinnasta näiden ja saavat lopputulokseksi kivalta näyttävän tasasumman. Tämä hinta on epälooginen ja vaarallinen. 

Tällainen menetelmä on vaarallinen, koska se saa sijoittajan keskittymään asioihin, joilla ei ole merkitystä ja unohtamaan tärkeät asiat. Hintojen tuijottelu saa sijoittajan usein hylkäämään osakkeet, joista saisi parhaimmat tuotot. Sijoittajat unohtavat, että nykyhinta on vain suuren sijoittajajoukon eli ostajien ja myyjien yhteisesti tuottama näkemys hinnasta. Osake on joko oikein tai väärin arvostettu ja sijoittajan pitää ymmärtää oikea arvo riippumatta väkijoukoista. Liiketoiminnan arvo muuttuu, kun siinä tapahtuu muutoksia. Ne voivat olla seurausta uusista johtajista, tuotteista tai muista yrityksen liiketoimintaan vaikuttavista asioista.

Jotkut sijoittajat keskittyvät myös vertaamaan yrityksen osakekurssin käyttäytymistä koko markkinan historiallisiin hintamuutoksiin ja muodostamaan tällä perusteella ostohintansa. Tämäkin ajattelu saa sijoittajan keskittymään vääriin asioihin. Se saa sijoittajan luomaan alitajuntaansa illuusion, jossa kaikki osakkeet nousevat tai laskevat yhtä paljon. Markkinan historiallisten hintamuutosten seuraaminen ja niiden vertailu yksittäisiin osakkeisiin saa sijoittajan myös luulemaan, että hänellä on enemmän tosiasioita tiedossa. Työmäärän kasvu saa sijoittajan uskomaan panostustensa merkittävyyteen mikä johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Yksi sijoittajan turhista virheistä, jonka Fisher mainitsee on senttien kanssa jahkaileminen. Pienet muutokset ostohinnoissa eivät vaikuta juurikaan tuottoihin pitkällä aikavälillä. Yrityksen liiketoiminnan laadun ollessa kunnossa voi sijoittajalta jäädä saamatta merkittäviä rahasummia hänen tapellessa muutamista senteistä. Tämä koskee erityisesti piensijoittajia, jotka ostavat niin pieniä osakemääriä ettei heidän tarvitse tapella senteistä.

Monday, January 23, 2017

Philip A. Fisher ja hajauttaminen

Hajauttamisesta
Hajauttamista ei pidä yliarvostaa. Osakemäärät eivät suoraan kerro hajautuksen suuruudesta, jos niiden määrä ei ole kymmeniä. Yksittäisten yritystenkin liiketoiminnat voivat olla hajautettuja. Suurin osa Helsingin pörssin yritysten liiketoiminnasta tapahtuu ympäri maailmaa. Yritysten asiakkaat voivat toimia eri toimialoilla. Yksi esimerkki tästä on kemianteollisuus. Lisäksi sijoittajan omistamat yritykset voivat toimia samalla alalla ja taistella toisiaan vastaan. 

Fisher kirjoitti: ”Yleensä suuri hajautus ei kerro loistosijoittajasta vaan epävarmasta yksilöstä.” Suuri osa sijoituksista menee keskinkertaisiin kohteisiin sijoittajan hajauttaessa rahansa useisiin osakkeisiin. Lisäksi sijoittajan on vaikea seurata suurta yritysmäärää. Keskitettyjen salkkujen vaaroista pidetään niin kovaa meteliä, että sijoittajat ostavat niin monia osakkeita etteivät he tiedä sijoituskohteistaan tarpeeksi. Riittämättömillä tiedoilla tehdyt sijoitukset ovat todennäköisesti vaarallisempia kuin liian vähäinen hajautus. 

Eri osakelajien määrän tarpeellisuus riippuu monesta asiasta. Sijoittaja voi saada samanlaisen hajautuksen sijoittamalla viiteen osakkeeseen kuin viiteenkymmeneen. Monien yritysten liiketoiminnat on hajautettu, kun toisten on keskitetty. Buffettin Berkshire Hathaway on hajautettu. Syklisten osakkeiden määrän kasvaessa pitää myös hajauttaa enemmän. Myös yhden asiakkaan tai yhden huippujohtajan yritykset tarvitsevat suuremman hajautuksen kuin useampien. Jokaisen tilanne on erilainen ja Fisher jakaa sijoituskohteet kolmeen eri tyyppiin hajautuksen kannalta.

A) Suuret, tulosta ja liiketoimintaa kasvattavat yritykset. Yksittäisten yritysten osuus ei saa ostohetkellä olla yli 20%:ia koko salkusta. Tällöin sijoittajalla pitää olla vähintään viittä yritystä. Yritysten liiketoiminnot eivät saa olla päällekkäisiä. Mikäli näin on niin hajautusta pitää kasvattaa. Fisher huomauttaa, että osuutta yli 20%:n päälle kasvattavia yrityksiä ei pidä alkaa myymään hajautuksen vuoksi. Sijoittajan pitää sen sijaan olla varma yrityksen tulevaisuuden jatkumisesta yhtä kirkkaana. 

B) keskikokoiset, tulosta ja liiketoimintaa kasvattavat yritykset. Yksittäisten yritysten osuus ei saa ostohetkellä ylittää 10%:ia salkusta eli salkussa on vähintään kymmenen eri yrityksen osakkeita. Näillä yrityksillä pitää olla hyvä johtoryhmä usealla pätevällä jäsenellä varustettuna. Niiden liiketoiminnot voivat olla hieman päällekkäisiä. 

C) Pienet yritykset, jotka voivat tuottaa suuria voittoja ja tappioita. Yksittäisten yritysten osuus ei saa olla ostohetkellä yli 5%:ia salkusta eli salkussa on vähintään kahdenkymmenen yrityksen osakkeita. Näihin yrityksiin pitäisi laittaa vain rahaa, jotka voi varmasti hävitä. Nämä yritykset joko yleensä kaatuvat tai niistä kehittyy B-ryhmän yrityksiä, kunhan ylin johto saa lisää syvyyttä, liiketoiminta kasvaa ja kilpailukyky kehittyy. 

Todellisuudessa sijoittajalla voi olla eri ryhmien osakkeita, joten sekin lisää hajautusta mikäli kaikki yritykset eivät toimi samalla alalla. Fisheristä vain poikkeustapauksissa voi sijoittajat luopua näistä periaatteista eli sijoittajan hyväksyessä omat virheensä mikä tarkoittaa osakkeiden myymistä. Virheitä jokainen tekee, joten hajautusta pitää myös harjoittaa. Suuresti hajautettu salkku tuottaa tuloksia, jotka ovat lähellä keskinkertaisuutta. Moniin osakkeisiin sijoittaessa keskinkertaiset osakkeet tai sitä heikommat heikentävät sijoitusten tuottoja keskiarvoisiksi. Indeksirahastot ajavat nykypäivänä saman asian, joten on turha hajauttaa liikaa ilman niitä.

Monday, January 16, 2017

Philip A. Fisher yritysvierailuista ja osingoista

Yritysvierailuista
Viidentoista kohdan kysymyspatteristo valmisti Fisherin yritysjohdon tapaamiseen. Ilman niiden läpikäyntiä ei hän olisi pystynyt tekemään oikeita kysymyksiä. Lisäksi hän ei olisi pystynyt kysymään lisäkysymyksiä saatuihin vastauksiin. Hän valmisteli kysymyslistat ennen yritysvierailuja. Hän halusi olla valmistunut tapaamiseen, jotta pystyi tuottamaan lisäarvoa myös vastaajille. Täten hän paransi mahdollisuuksiaan tavata johtoa uudestaan. 

Yritysjohdon tapaamisen tulisi antaa sijoittajalle yksityiskohtia vastauksista kahteen yleiseen kysymykseen. Ensimmäinen on kuinka hyviä ovat liiketoiminnan toimintatavat ja toinen on se kuinka hyvin niitä toteutetaan. Ensimmäistä kysymystä selvittäessä sijoittajan pitää keskittyä ymmärtämään mm. kuinka hyvin yritys välttää perusvirheitä, kuten työilmapiirin heikkenemiseen johtavia epäkohtia. Tällaisten kysymysten päämäärä on varmistaa ettei yritystä johdeta huonosti. Poikkeuksellisen hyvän johtamisen ymmärtäminen vaatii vastauksien löytämistä vaativampiin kysymyksiin, kuten kuinka hyvin myyntiorganisaation työntekijät ovat koulutettu. 

Monet puhuvat paremmin kuin toteuttavat puhumaansa. Toimintatapojen hyvyys ei riitä mikäli niitä noudatetaan huonosti. Tämän ymmärtäminen ja oikeiden johtopäätösten tekeminen on elintärkeää, koska johtajat oppivat sanomaan niitä asioita, joita sijoittajat haluavat kuulla. Monet yritykset väittävät huolehtivansa työntekijöistään samaan aikaan, kun ylin johto on sotajalalla ja työntekijät lakossa. Kaikki ylimmän johdon puheet pitäisi tarkistaa tahoilta, jotka ovat olleet heidän kanssaan tekemisissä. 

Fisheristä sijoituskohteen liiketoiminnan koon ollessa riittävä, on sijoittajan keskityttävä noin viiteen jäseneen ylimmässä johdossa. Yhden tai kahden jäsenen pätevyys ei ole tarpeeksi. Todennäköisesti sijoittaja ei tapaa useampaa jäsentä, joten hänen täytyy käyttää verkostoaan määritellessään johdon laatua. Riittävät taustatiedot auttavat sijoittajaa ymmärtämään paremmin tapaamiaan henkilöitä ja heidän kykyjään. Niiden avulla sijoittaja voi vahvistaa jo ennen tapaamistaan tekemiään arvioita heistä. 

Yksi parhaimmista Fisherin tekemistä kysymyksistä johdolle oli ”Mitä te teette nyt mitä kilpailijanne eivät vielä tee?” Tämän kysymyksen dynamiikka keskittyy sanaan vielä, koska suurin osa yritysjohtajista ei osaa vastata siihen. Suurin osa yrityksistä ei tee mitään mitä muut eivät tekisi eikä suurin osa johtajista ole koskaan kysynyt sitä itseltään. Kysymys viittaa johtajuuteen liiketoiminta-alalla oli kyse asiakaspalvelun, työntekijöiden, tuotteiden tai sijoittajasuhteiden kehittämisestä.



Osingoista

Erilaiset osingonmaksupainotukset voivat sekoittaa sijoittajien ajatuksia. Voittojen jättäminen yritykseen voi olla järkevää mikäli ne käytetään uusien tuotteiden julkaisemiseen, tehtaiden rakentamiseen tai kustannustehokkaampien laitteiden ostamiseen, jne. Kaikissa yrityksissä ei ole yhtä suurta tarvetta investoida tehokkaampaan tuotantoon. Sijoittajan tehtävä on arvioida kuinka suuren määrän pääomia yritys tehostamiseen tarvitsee. Yritykseen jätettävien pääomien tulee maksimoida omistajien saamat tuotot. Sijoittajilla on erilaiset osingonsaamistarpeet. 

Sijoittajat eivät saa aina täyttä hyötyä pääomien jättämisestä yritykseen osingonmaksun sijaan. Pahin syy tähän on, että yritysjohto on huonolaatuinen eikä saa yritykseen jätetyille pääomille tuottoa vaan käyttää pääomat tehottomien toimintojen laajentamiseen tehostamisen sijaan. Ylin johto voi laajentaa toimintaa perustellakseen palkkojensa kasvattamisen mikä on suoraan pois omistajilta. Tällaiset yritykset eivät täytä Fisherin viidentoista kohdan ehtoja. Ehdot täyttävät yritykset taas löytävät ylimääräiselle rahalle käyttöä yrityksen kehittämisessä. 

Johto voi kerätä liikaa käteistä myös on turvallisuudentunteensa kasvattamiseen. Tämä voi tapahtua tiedostamatta. Joskus pääomaa pitää kerätä, koska asiakkaat tai sääntelijät haluavat investointeja, jotka eivät vaikuta positiivisesti kassavirtaan, mutta vähentävät sitä mikäli niitä ei tehdä. Tällaisia asioita ovat muun muassa ilmastointi ja viranomaisten pakottamat investoinnit, kuten laivojen rikkipesurit. 

Sijoittajan pitää arvioida yrityksen osingonjakopolitiikkaa tasaisin väliajoin, koska pääomien investointitarpeet voivat muuttua. Tätä ei tarvitse tehdä joka vuosi. Tarpeet harvoin muuttuvat yhtäkkiä. Politiikkaa pitää arvioida pitkän aikavälin tuotot mielessä, koska se on hyödyllisintä. Sijoittajalle tärkein asia osinkopolitiikassa on sen ennustettavuus. Järkevä sijoittaja suunnittelee asioitaan eteenpäin, joten ennustettavuus on tärkeää. Yrityksen pitää kertoa sijoittajille osinkopolitiikkansa ja pitää sanansa. Fisheristä yrityksen pitää kertoa kuinka monta prosenttia vuosittaisesta tuloksestaan se jakaa osinkoina sijoittajilleen. Osinkoprosentilla voi olla vaihteluväli. Fisher käytti esimerkkinä 25-40%:ia tuloksesta. 

Prosentti on sopivin, kun se ei vaaranna pitkän aikavälin tuloskasvua vaan pyrkii maksimoimaan sen. Mahdollisuudet tuloskasvuun maksimoidaan harvoin jättämällä koko tulos yrityksen pääomaan. Fisheristä korkean osinkoprosentin tarjoavat yritykset tekevät sijoittajalle pitkällä aikavälillä karhunpalveluksen, koska se harvoin maksimoi tuloskasvun. Tulosta kasvattamalla osingot suurenevat osinkoprosentin pysyessä samana mikä kasvattaa sijoittajan tuloja. Tästä huolimatta yritys sai Fisheristä nostaa osinkoa vain, kun yrityksellä on tarpeeksi tuloja kasvattaakseen liiketoimintaa, sen tuottoja ja sillä on mahdollisuus maksaa suurempaa osinkoa tulevaisuudessakin. Fisheristä oli elintärkeää ettei yritys laske osinkoaan kuin suuressa hädässä, koska se vaikuttaa osakkeen arvostukseen.

Monday, January 9, 2017

Fisherin 15 kohtaa 12-15, johtopäätökset

    12. Tavoitteleeko yritys voittoa pitkällä vai lyhyellä aikavälillä?
Sijoittajan pitää keskittyä yrityksiin, jotka tavoittelevat voittoa pitkällä aikavälillä. Monet yritykset keskittyvät tekemään tulosta juuri nyt, toiset tulevaisuudessa. Tästä parhaat todisteet sijoittaja saa keskittymällä ymmärtämään miten yritys kohtelee asiakkaitaan ja alihankkijoitaan. Asiakkaiden hyvinvointiin panostavat yritykset ovat valmiita panostamaan yksittäisiin tapahtumiin, jotta he saavat heidät palaamaan. Yksittäiset tapahtumat voivat tulla kalliimmiksi, mutta asiakkaiden myöhemmät rahavirrat korvaavat vaivannäön. 

Alihankkijoiden puristaminen tyhjiin kiristämällä niiltä mahdollisimman halpoja osia tai palveluita voi aiheuttaa kustannusten kasvun tulevaisuudessa. Yhden alihankkijan korvaaminen toisella voi laskea saatujen osien tai palveluiden laatua, vaikka hinta tippuisikin. Tästä voi seurata lopputuotteiden laadun heikkeneminen ja myynnin menettäminen. Lisäksi alihankkijan menettäminen voi johtaa vaarallisiin pullonkauloihin tuotannossa, kun tuotteiden kysyntä kasvaa yhtäkkiä oletettua nopeammin.


    13. Onko yrityksellä tarpeeksi pääomia, jotta se voi rahoittaa tulevaisuuden kasvun?
Yrityksellä pitää olla riittävästi pääomia tulevaisuuden lähitulevaisuuden kasvun rahoittamiseen tai sillä pitää olla mahdollisuus siihen ilman osakkeenomistajien apua. Parhaat tilaisuudet tulevat sijoittajalle yrityksistä, jotka eivät tarvitse omistajiaan kasvunsa rahoittamiseen tulevaisuudessa. Sijoittajan ei tarvitse huolehtia asiasta lähitulevaisuutta pidemmälle. Monien vuosien päästä rahoitus tapahtuu hyvien yritysten kannalta todennäköisesti paljon kalliimmalla hinnalla, joten sillä ole vaikutusta nykysijoittajalle.


    14. Kertooko johto yrityksen vaikeuksista yhtä paljon kuin menestyksestä?
Parhaitenkin johdetut yritykset kokevat odottamattomia vaikeuksia, kuten voittojen kutistumisia ja tuotteiden kysynnän laskuja. Yritysjohdon reagointi näihin tilanteisiin antaa sijoittajalle arvokasta tietoa. Johdon pitää heti tuoda kaikki tieto sijoittajalle. Sijoittajan pitää reagoida heti luopumalla yrityksen osakkeista mikäli hän löytää todisteita päinvastaisesta. Uusia tuotteita ja palveluita markkinoille tuova yritys kohtaa pakosti epäonnistumisia. Yksi paikka etsiä todisteita päinvastaisesta toiminnasta on toimitusjohtajien katsaukset kvartaalituloksia tai tilinpäätöstietoja esitellessä. Toimitusjohtajan pitää pystyä kertomaan sijoittajille missä yrityksellä on parannettavaa.


    15. Onko yritysjohto ehdottoman rehellinen?
Yritysjohto pääsee helpommin käsiksi sen varallisuuteen kuin omistajat. Sen pitää olla ehdottoman rehellinen niin omistajia kuin työntekijöitä kohtaan. Ylin johto ei saa palkata sukulaisiaan maksamalla heille enemmän kuin muille työntekijöille samasta työstä. Johto ei saa ostaa sukulaisiltaan tai ystäviltään kiinteistöjä tai tuotantokoneistoja markkinahintoja maksamalla markkinahintaa enemmän. Sijoittajan ei pidä koskaan laittaa rahojaan yritykseen, jonka johdon velvollisuudentunnosta omistajia kohtaan on epäilyjä.



Johtopäätöksiä

Laatuyritysten osakkeita ostamalla saat pitkällä aikavälillä niin paljon tuottoja ettei myyntipäätöksillä ole suurta merkitystä. Fisherin viisitoista kohtaa ja niiden täyttyminen rajaavat päätöksentekomahdollisuudet harvojen yritysten osakkeisiin. Viidentoista kohdan etsiminen on taito, jonka oppimiseen kuluu kauan. Oppiminen vaatii toistoja eikä siihen ole oikoteitä. Se vaatii myös sosiaalisia taitoja, joita ei kaikilta löydy. Fisher oli itse sulkeutunut eikä pitänyt ihmisistä, mutta onnistui silti verkostoitumaan riittävän suuren ihmismäärän kanssa, jotta löysi tarpeeksi vastauksia tekemiinsä kysymyksiin. Se on siis mahdollista sulkeutuneillekin mikäli tahtoa on tarpeeksi. Viidentoista kohdan löytäminen vie aikaa, mutta palkinnot korvaavat ajankäytön. 

Pitkäaikaisten sijoituskohteiden tulee täyttää lähes kaikki viisitoista kohtaa. Muutama niistä voi poikkeustapauksissa jäädä vajaaksi. Kohtien täyttyessä yrityksen tuotteilla on valtava mahdollisuus kasvattaa myyntiä. Yritysjohto on omistautunut hyödyntämään mahdollisuuksia uusien tuotesukupolvien myötä tulevaisuuteen. Yrityksen tuotekehitys on tehokasta, kuten sen myynti- ja markkinointiorganisaatiokin sekä hallinto. Yrityksellä pitää olla todellinen suunnitelma suuren voittomarginaalin säilyttämiseen ja kasvattamiseen. Tämä vaatii tarkkaa kulujenhallintaa joka menee pidemmälle kuin muut samalla alalla toimivat yritykset. Yrityksen pitää panostaa työhyvinvointiin, työntekijöiden mahdollisuuksiin kehittää itseään ja työtehtäviään parhaaksi näkemillään tavoilla. Lopuksi tätä kaikkea hallitsee johto joka on avoin, sanavalmis ja rehellinen.

Monday, January 2, 2017

Fisherin 15 kohtaa 9-11

    9. Onko yritysjohdossa syvyyttä?
Pienet yritykset voivat pärjätä hyvin, kun niillä on kyvykäs henkilö yksin johdossa. Sijoittajan pitää ymmärtää pienistäkin yrityksistä miten niille käy mikäli tämä henkilö joutuu lopettamaan työnteon. Ennemmin tai myöhemmin pieni loistoyritys kasvaa niin suureksi ettei se pärjää yhdellä kyvykkäällä johtajalla. Tällöin kyvykkäiden henkilöiden määrä ylimmässä johdossa alkaa vaikuttaa menestykseen. Kyvykäs johtaja joutuu jakamaan vastuuta, koska hänen aikansa ei riitä kaikkien johtotehtävien hoitoon. Suuren yrityksen tarve hakea toimitusjohtaja väkensä ulkopuolelta kertoo, että nykyjohdossa on jotain vikaa. 

Ylimmän johdon on pakko jakaa vastuuta alaspäin tai yritys ei pysty itse kasvattamaan tulevaisuuden huippujohtajia. Jakamalla vastuuta alemmille johtotasoille ei ylin johto tee alaisistaan päätöksiin kykenemättömiä ressukoita. Tulevaisuuden johtajat kehittyvät mikäli he saavat tarpeeksi mahdollisuuksia käyttää taitojaan. Yritys on harvoin hyvä sijoituskohde pitkällä aikavälillä mikäli ylin johto puuttuu yrityksen päivittäiseen toimintaan alemmilla tasoilla. Lisäksi ylimmän johdon tulisi toivottaa kaikki kehitysehdotukset tervetulleiksi silloinkin, kun ne kritisoivat tapoja johtaa yritystä. Alemman portaan työntekijät voivat tarjota hyödyllisten ideoiden vyöryn mikäli heidän palautettaan hyödynnetään.


    10. Kuinka hyvin yritys analysoi kustannuksiaan ja hallitsee kirjanpitoaan?
Yksikään yritys ei onnistu tekemään sijoittajalle suuria tuottoja pitkällä aikavälillä mikäli se ei pysty tarkastelemaan kustannuksiaan riittävän yksityiskohtaisesti jokaisessa toiminnossaan. Vain siten yritysjohto tietää mikä vaatii eniten huomiota. Menestyksekkäät yritykset eivät luota vain yhteen tuotteeseen. Yritysten menestys kärsii mikäli niiden johto ei tiedä tarkasti yksittäisten tuotteiden tai palveluiden kustannuksia muihin verrattuna. Yritys ei pysty tekemään hinnoittelua oikein saadakseen mahdollisimman suuret voitot mikäli se ei tiedä mitkä tuotteet vaativat erityispanostusta myyntiin ja markkinointiin. Pahimmassa tapauksessa suurimman voitontekomahdollisuuden tuotteet tekevät tappiota. 

Kirjanpidon hallinta on tärkeää. Sijoittajan ongelma on, että yrityksen kirjanpidon ja kustannusanalyysin ollessa puutteellinen hän ei saa tarpeeksi tietoa asiasta. Sijoittajan pitää ymmärtää vajavaiset mahdollisuutensa tietää milloin kustannusanalyysi on tehokasta. Sijoittaja voi pitää todennäköisenä, että yritys toimii tehokkaasti mikäli sen kyky hallita liiketoimintaansa on keskimääräistä parempi. Tämän asian todennäköisyys on merkittävä kunhan ylin johto ymmärtää kustannusanalyysin ja kirjanpidon hallinnan tärkeyden.


    11. Kuinka hyvin yritys hallitsee toimialansa erityispiirteet?
Näitä ominaispiirteitä ovat mm. päivittäistavarakauppiaiden liikepaikat tai teknologiayhtiöiden patenttisalkut. Hyvien kauppapaikkojen löytäminen halvalla verrattuna ympäristössä liikkuvien ihmisten määriin auttaa kasvattamaan päivittäistavarakauppiaiden liikevaihtoa ja sitä kautta myös voittoja. Ilman hyviä suhteita kauppapaikoista päättäviin elimiin on vaikea menestyä. 

Suurten teknologiayritysten patenttisalkut parantavat niiden menestymismahdollisuuksia. Ne ovat harvoin suurten tuottojen lähteitä. Vahvat patenttisalkut voivat antaa yrityksille yksinoikeutetut mahdollisuudet tehdä tuotteita muita edullisemmin. Patentit pystyvät yleensä estämään vain harvat tavat päästä samaan tulokseen. Sijoittava voi ennakoida suuremmalle yritykselle vaikeuksia kun se luottaa vain patenttisalkkuunsa saadakseen suuremmat voittomarginaalit. Sijoittajan pitää kiinnittää erityishuomiota pienten teknologiayritysten patenttisalkkuihin, koska suuret yritykset voivat tuhota ne helposti mikäli niiden patenttisalkut eivät takaa riittävää suojaa suuria vastaan. Jatkuva tuotekehitys on tärkeämpää yrityksille kuin niiden patenttisalkut. Sijoittajan ei kannata antaa patenteille liian suurta painoarvoa.