Wednesday, September 13, 2017

Valmiista kirjasta

Julkaisin eilen kirjan loppusanat, joten on aika kertoa tarkemmin miksi koko kirja kannattaa hankkia tai lukea. Tässä kirjoituksessa otan kantaa lyhyesti muutamaan blogin lukijoita mahdollisesti askarruttaviin kysymykseen.

Miksi kirja kannattaa ostaa tai lukea, vaikka sen raakaversio on julkaistu blogissa?

Raakaversio on vasta ensimmäinen versio kirjasta. Käytännössä se on harvoin kovin hyvä. Tämä koskee myös elokuvia ja muita vastaavia teoksia. Tämä kirja ei ole poikkeus sääntöön. Julkaistussa kirjassa on asiat selitetty paremmin, siinä on vähemmän kielioppi- ja kirjoitusvirheitä, jotkin käsittämättömät aivopierut on joko poistettu tai järkeistetty ja lukijoille turhaa tai hyödytöntä materiaalia on poistettu. Kaikki tämä tekee kirjasta paljon paremman. Kokonaisen kirjan käyttöliittymä on myös toista luokkaa kuin blogikirjoitusten. Tämä on osittain makuasia, joten jokainen muodostakoon mielipiteensä asiasta.

Mitä saat kirjasta?

Kirja lisää ymmärrystäsi sijoittamisesta. Tämä ei takaa, että sijoitustuloksesi paranevat, koska sijoitusmenestyksesi on eniten kiinni siitä miten reagoit tunnetasolla. Tätä ei opita vain kirjoja lukemalla. Saat kirjasta selville sen, että olet itse suurin sijoitusmenestyksesi vihollinen. Opit myös ymmärtämään paremmin, että sijoittaminen on taito, joka koostuu monesta pienemmästä taidosta. Niiden kehittäminen parantaa taitojasi sijoittaa ja sitä myöntä sijoitustuloksesi paranevat pitkällä aikavälillä mikäli taitosi ovat todella parantuneet. Todellisuudessa sekään ei takaa vielä sijoitusmenestystäsi, mutta parantaa todennäköisyyksiäsi parantaa sitä.

Kirja myös tuhoaa monia yleisiä myyttejä siitä mikä on hyväksi sijoittajalle tai siitä mihin hänen kannattaa keskittyä. Myyttejä ylläpitävät ennen kaikkea he, jotka hyötyvät niistä. Kirjassa kerrotaan myös keitä he ovat ja syitä siihen. Myyteistä yleisin on uskomus, että laskumarkkinat ovat pahasta sijoittajille. Tämä myytti koskee vain heitä, jotka sijoittavat rahoja, joita eivät voi hävitä.

Mitä et saa kirjasta?

Et saa kirjasta valmiita vastauksia siitä miten tai mihin sinun kannattaa sijoittaa. Sinun pitää itse tehdä asioista kirjan avulla johtopäätökset. Niiden tekeminen ei ole helppoa, mutta kaikkien vaivojen arvoista. Sijoittaminen on loppujen lopuksi kohtuullisen yksinkertaista, mutta se ei tee siitä helppoa. Et saa kirjasta irti monimutkaisten matemaattisten yhtälöiden ratkaisuja vaan yksinkertaisia yhtälöitä ja työkaluja, joita voit käyttää apuvälineinä päätöksenteossasi mikäli koet niitä tarvitsevasi.

Et saa kirjastani etujani ajavia näkemyksiäni siinä esiintyvien yritysten hyvyydestä sijoituskohteina, koska en omista osakkeita yhdessäkään analysoidussa yrityksessä. Enkä omistanut niitä kirjaa tehdessänikään. Sijoittamisessa luvut eivät juuri valehtele, mutta niiden tulkitsija voi tehdä niin. Ennen kaikkea tekijä valehtelee itselleen. Todennäköisyys kasvaa heti, kun hänen kannustimensa toimivat tähän suuntaan. Et saa kirjastani myöskään selville sitä mihin kirjan sijoittajat mahdollisesti laittaisivat rahansa. Muiden kopioiminen on yksi parhaimmista tavoista tehdä vääriä sijoituksia riippumatta siitä ketä kopioi. Vielä parempi tapa tehdä vääriä sijoituksia on uskoa jonkun toisen henkilön mielipidettä siitä mihin joku kolmas henkilö mahdollisesti sijoittaisi.

Tässä lyhyesti kirjastani verkkolehti Piksun, Kai Nymanin kirjoittamana.. Sen voi ostaa Amazonin verkkokaupasta. Lisäkysymyksiä voi tehdä kommentoimalla tätä kirjoitusta tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen rahapeli@yahoo.com

Tämä oli samalla viimeinen bloggaukseni Suomeksi muualla kuin Piksussa.

Kiitokset kaikille näistä vuosista,

-TT

Tuesday, September 12, 2017

Loppusanat

Loppusanat

Kirjan viimeiset kappaleet ovat käsilläsi, joten on viimeisten sanojen aika. Alkusanoissa kehoitin sinua vastaamaan lukiessasi aina kahteen kysymykseen:


  1. Onko tämä totta?
  2. Miten minun pitää reagoida asiaan?


Edellämainittuihin kysymyksiin ei ole ollut pakko vastata kirjaa lukiessaan, mutta niiden hyödyt ovat merkittävät. Kysymys kuuluu: Mitä kysymyksiin vastatessaan voi hävitä ja ovatko hyödyt paljon häviöitä suuremmat? Minulle vastaus on helppo. Toivottavasti lukijallekin. Käyttämällä kirjan sijoittajien periaatteita ei tule koskaan yhtä hyvää sijoittajaa. Parhaaseen lopputulokseen pääsee todennäköisimmin yhdistelemällä heidän periaatteitaan itselleen parhaiten sopivalla tavalla tai yhdistämällä ne itsekehittelemiinsä periaatteisiin. Lisäksi periaatteiden käyttöä on harjoiteltava. Pelkkä ymmärryksen lisäys ei kasvata paljoa tuottoja.

Se mitä olen sijoittamisesta viime vuosien aikana oppinut on saanut minut heräämään enkä näe sitä niin tärkeänä itseni tai pääomien tehokkaan jakautumisen kannalta. Suurin osa ajasta menee rahojen siirtämisessä tililtä toiselle ilman iloa yhteiskunnalle. Tämä koskee erityisesti niitä sijoituksia, joissa rahat siirtyvät suurelta toimijalta toiselle. Pienten toimijoiden rooli on lähes olematon. Sijoitukset pieniin ja aloittaviin yrityksiin, joukkovelkakirjoihin ja pörssilistautumisiin ovat hyödyllisempiä kokonaisuuden kannalta. On sääli mikäli yhteiskunnan älykkäimmät ja lahjakkaimmat henkilöt keskittyvät rahoitusmarkkinoihin. Heistä olisi enemmän hyötyä muissa töissä.

On järkevämpää käyttää suuri osa vapaa-ajastaan muihin mielenkiintoisiin asioihin kuin sijoittamiseen. Se ei tietyn pisteen jälkeen hyödytä tarpeeksi ajankäyttöön nähden. Ymmärrys ei auta mikäli ei ole tarpeeksi viisas toimimaan sitä hyödyntäen. Tämän näen omana ongelmanani eikä siihen synny ratkaisua vain taloutta opiskelemalla. En tule sitä kokonaan lopettamaan, koska silloin taantuminen on varmaa. En löydä tarpeeksi sanottavaa viikottaiseen kirjoittamiseen näistä asioista. Suomeksi tulen keskipitkällä aikavälillä kirjoittamaan vain verkkolehti piksu.netiin. Suurin syy on, että minulla ei ole enää tarpeeksi sanottavaa äidinkielelläni. Paras kehitys tapahtuu palautteen avulla. En pidä todennäköisenä, että saisin sitä tarpeeksi äidinkielelläni uusissa haasteissani.

Aion käyttää seuraavat vuoteni enimmäkseen ajattelumallikehikkoni kehittämiseen. Näen kehikon suurten kokonaisuuksien ymmärtämisen Graalin maljana. Se toimii myös sijoittamisessa, kuten Charlie Munger on osoittanut. Opin koko ajan lisää kehikon hyödyntämisestä ja näen kuinka sen avulla monet hämmästyttäviltä näyttävät asiat ja ihmisten käytös saavat selityksen. Tähän haasteeseen menee minulla lähivuodet. Tätä kirjoittaessani en tiedä kuinka pitkään jatkan. Uskon kehikon mallien opiskelemisen tekevän minusta lopulta viisaamman ja havaintojeni hyödyttävän yhteiskuntaa enemmän kuin aiempien puuhastelujeni. Tulevaisuus näyttäköön miten käy.
Haluan toivottaa lukijalle hyviä hetkiä sijoittamisen parissa.



-Tommi Taavila

Sunday, September 10, 2017

Huippusijoittajien yhtäläisyydet, riskienhallinta, muut

Riskienhallinta

Kirjan sijoittajien suhtautumisessa riskiin löytyy muitakin yhtäläisyyksiä kuin usko siihen, että suurin riski on ettei tiedä mitä on tekemässä. Hintaheilahteluja kaikki heistä pitävät riskinä, mutta suurin osa pitää sitä riskinä vain lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä suurin osa parhaista näkee hintaheilahtelut enemmän mahdollisuuksina. Suurin osa heistä pitää pitkää aikaväliä ainoana järkevänä sijoitushorisonttina. Poikkeuksia löytyy, kuten Dalio. Hintaheilahtelut ovat riski lyhyttä kauppaa tekeville tai heille, jotka sijoittavat lähivuosina tarvitsemiaan rahoja.

Pitkällä aikavälillä riski tulisi määritellä enimmäkseen mahdollisuutena hävitä rahansa tai saada riittämättömiä tuottoja sijoituksilleen. Riskiä on mahdotonta määritellä tarkasti luvuilla. Miksi monet rahoitusalan ammattilaiset määrittelevät riskin hintaheilahteluilla? Munger tarjoaa selityksiä. Hänestä useat ammattilaiset määrittelevät riskin heilahteluilla, koska se tuottaa heille selityksen, jonka he voivat tarjota asiakkailleen epäonnistuessaan. Toinen syy on hänestä se, että heilahtelut antavat asiakkaille vaikutelman, että riski voidaan määritellä numeroin oikeuttaen ammattilaiset suuriin palkkioihin. Akateemikot määrittelevät riskin hintaheilahteluilla, jotta heidän matematiikkansa olisi kaunista, vaikka se on kaukana todellisuudesta. Toinen syy on, että tämä määrittely voi johtaa rahakkaisiin sopimuksiin rahoitusalan yritysten kanssa.

Kirjan sijoittajat pyrkivät tekemään mahdollisimman kovia tuottoja mahdollisimman pienellä riskillä eli he haluavat ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Suurin osa heistä pyrkii suureen turvamarginaaliin. Sen koko riippuu sijoittajasta ja kohteesta. Ne kirjan sijoittajat, jotka ovat tehneet arvioita käyttämistään turvamarginaaleista käyttävät minimissään kolmasosaa. Suurin osa vähintään puolikasta. Suuremman turvamarginaalin käyttö tulee sitä vaikeammaksi mitä enemmän sijoittajalla on sijoitettavia varoja. Buffett on todennut sijoittamisen olevan nykyisillä rahasummilla vaikeampaa kuin muutamia vuosikymmeniä aiemmin pienillä summilla.

Muita

Kirjan sijoittajat ovat säästäväisiä. Tämä on tärkeintä sijoitusuran alkuvaiheessa, koska sijoitettavia varoja on vaikeampi kerätä. He eivät tuhlaa rahojaan vaan käyttävät vanhoja autoja, asuvat pitkään samassa asunnossa ja käyttävät samoja vaatteita. Osa heistä on saitureita, kuten Templeton. Monet näyttävät leppoisilta vanhoilta miehiltä, mutta ovat todellisuudessa kovia kaupantekijöitä. He eivät anna periksi vaan ovat valmiita tekemään suuria kauppoja sen enempää välittämättä kärsivätkö vastapuolet tappioita tai tuottavatko ne muita vaikeuksia vastapuolelle. He eivät sääli vastapuolta, vaikka yleisellä tasolla toimivatkin hyväntekijöinä.

Sijoitusuran aikana jokainen kokee suuria rahallisia menetyksiä. Munger on sanonut, että mikäli sijoittaja ei kestä 50%:n laskua sijoitussalkussaan kahdesta kolmeen kertaan elämänsä aikana menettämättä yöuniaan, ei hän voi sijoittaa senttiäkään osakkeisiin. Kirjan sijoittajat ottavat rauhallisesti kurssilaskut ja pyrkivät hyödyntämään niitä stressaamatta. Heillä ei ole vahvoja ideologisia näkemyksiä. Niiden pääongelma sijoittajalle on, että ne lamauttavat itsenäisen ajattelun, kun sitä eniten tarvitaan. Kirjan sijoittajien yksi tärkeimmistä tietolähteistä on yritysten kilpailijat ja niiden johtajat. Heiltä kysytään eniten mikä yritys on heidän kovin kilpailijansa ja miksi? Yhtäläisyyksiä on turha alkaa enemmän luettelemaan tai asiat menevät hiustenhalkomiseksi. Sijoittaja voi pärjätä ilman lähes kaikkia edellämainittuja ominaisuuksia. Kärsivällisyys ja itsenäinen ajattelu vievät pitkälle.

Wednesday, September 6, 2017

Huippusijoittajien yhtäläisyydet, älykkyys ja päättäväisyys

Älykkyys

Kirjan sijoittajat ovat poikkeuksetta paljon keskimääräistä älykkäämpiä. Tämä näkyy mm. siinä, että he pystyvät yksinkertaistamaan monimutkaisiakin asioita erottaen oleelliset ja turhat asiat toisistaan. He eivät pidä älykkyyttään tärkeänä ominaisuutena vaan hieman keskimääräistä suurempi älykkyysosamäärä riittää. Sitä suurempi voi olla haitaksi. Älykkyys voi tuottaa enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Toisten järjettömyyden ymmärtämättömyys voi tulla kalliiksi. ”Minä olen oikeassa, koska olen älykäs ja muut ovat väärässä, koska ovat tyhmiä.” asenne ei aina toimi. Se voi viedä älykkään konkurssiin. Liian älykkäiden ihmisten on vaikea hyväksyä muiden tyhmyyttä tai he uskovat muiden ajattelevan samoin. He eivät ymmärrä mm. brändien toimivuutta, koska eivät havainnoi ihmisten psykologisia taipumuksia vaan uskovat rationaalisuuteen.

Kaikilla on lakien mukaan oikeus saada kaikki olennainen tieto julkisesti noteeratuista sijoituskohteista yhtä nopeasti. Kirjan sijoittajat joutuvat tyytymään lähinnä samaan tietoon kuin muutkin. Kaikilla on samat luvut ja tiedot käytössään, joten he osaavat tulkita niitä paremmin. He ymmärtävät paremmin mitä luvut kertovat ja hyödyntävät tietoja paremmin. Tämä vaatii älykkyyttä, nöyryyttä ja kokemusta. Templetonin sota-ajan velkaantuneiden yritysten osakkeiden ostot ovat esimerkki siitä kuinka samat luvut tuottavat erilaiset johtopäätökset.

Harva mestarisijoittaja on poikkeuksellisen älykäs, joten muut tekijät selittävät heidän tuloksiaan enemmän kuin ÄO. Tunnetilojen hallinta ja itsensä sekä rajoituksiensa ymmärtäminen ovat tärkeämpiä. Poikkeuksellisen älykkäät ihmiset luulevat usein liikoja ja uskovat olevansa järkevämpiä kuin muut. Totuus voi olla toinen. He voivat olla pahemmin tunteidensa vietävinä, koska uskovat olevansa vastustuskykyisiä älyttömyyksille. Vähemmän älykkäät voivat toimia nöyremmin ja uskovat useammin olevansa väärässä kuin älykkäät. Älykkyyden roolia sijoittamisessa on turha liioitella, vaikka kirjan sijoittajat ovat poikkeuksetta paljon keskimääräistä älykkäämpiä. Keskimääräinen älykkyys riittää menestyksekkääseen sijoitustoimintaan mikäli hallitsee tunteensa, jaksaa olla kärsivällinen eikä yritä osata kaikkea.


Päättäväisyys

Sijoittajille tulee loistavia mahdollisuuksia ostaa harvoin, joten heidän on pystyttävä tekemään päätöksiä oikeaan aikaan. Jahkailijat harvemmin saavat niitä aikaiseksi, kun pitää. Huipputilaisuus häviää ennen päätöstä. Taustatöiden on oltava valmiita ennen mahdollisuuksien ilmestymistä, jotta sijoittajalle jää vain päätös tehtäväksi. Oikean tilaisuuden iskiessä sijoittajan pitää panostaa suuri osa sijoitettavista rahoista. Tämä kasvattaa tuottoja, mutta silloin pitää olla varmempi tilaisuudesta.
Tekemättä jättäminen on päätös, joten sijoittajan pitää pystyä päättämään ettei ole tarvetta tehdä sijoituksia. Myyntipäätösten teko kuuluu olennaisena osana sijoittajan päätöstentekoa. Hänen pitää pystyä tekemään myyntipäätös sijoituskohteen muuttuessa paljon etukäteen arvioitua huonommaksi. 

Hänen ei pidä toivoa, että tilanne muuttuu paremmaksi vaan toimia, kun tilanne niin vaatii. Sijoituspäätökset joudutaan tekemään epävarmuudessa. Tulevaisuutta ei kukaan tiedä, joten sijoittajan pitää olla valmis hyväksymään epävarmuus. Suurin osa parhaista tilaisuuksista tulee, kun epävarmuus on suurimmillaan, koska osakkeet ovat halvimmillaan.

Monday, September 4, 2017

Huippusijoittajien yhtäläisyydet, sopeutuvaisuus, yksinkertaistaminen

Sopeutuvaisuus

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Huippusijoittajat sopeutuvat muuttuvien tilanteiden muuttamiin lainalaisuuksiin. Markkinatalous on jatkuvassa muutostilassa. Muutoksiin on reagoitava mikäli haluaa tehdä hyviä tuottoja. Huiput eivät hirttäydy aikaisemmin toimineisiin periaatteisiin ja tapoihin vaan muuttavat toimintaansa mikäli tilanne niin vaatii. Buffettin on sanottu suosivan liiketoimintaan sijoittamista, mutta hän on myös todennut ettei hän suosi yksyä sijoitusvälineitä toisten kustannuksella mikäli se ei ole järkevää vallitsevassa tilanteessa.

Muuttuvia tilanteita on monia. Inflaatio voi olla korkea. Talouskasvu voi muuttua miinusmerkkiseksi nopean nousun jälkeen. Liiketoiminnan muutokset voivat olla perusteellisia nopeiden teknologiamuutosten vuoksi. Huippusijoittajat ovat suurelta osin valmiita myymään, mikäli tosiasiat muuttuvat pidemmäksi aikaa. Velkaantuminen voi tuottaa ongelmia tai sijoittaja saa siitä merkittäviä verohyötyjä. Joskus yrityksen huono taloustilanne on siunaus, kuten toisen maailmansodan alkuvuosina. Yleensä velkaantumisesta ei ole kuin haittaa.

He oppivat virheistään ja muuttavat tekemisiään niiden mukaan. Rogers hävisi alkuvuosinaan lähes kaikki rahansa, kuten Daliokin. He oppivat virheistään eivätkä niiden jälkeen hävinneet kaikkia rahojaan. Tämä vaatii heikkouksiensa hyväksymistä mikä vaatii sopeutumiskykyä. Kaikki sijoittajat tekevät monta virhettä eikä niiden opetuksia voi jättää käyttämättä. Jos sijoittaja ei opi virheistään niin hänen tuottonsa jäävät huonoiksi. Huippusijoittajat ovat myös oppineet muiden tekemistä virheistä. Se tulee halvemmaksi ja nopeuttaa sijoittajan kehittymistä.

Uskovat ja pystyvät yksinkertaistamiseen

Jokaisen alan todelliset huippuosaajat erottuvat muista, koska he pystyvät yksinkertaistamaan asiat niin pitkälle kuin mahdollista. He eivät mene pidemmälle, koska liiallinen yksinkertaistaminen tuottaa vaikeuksia siinä missä monimutkaistaminenkin. Tämä on helppo havaita heidän haastatteluistaan ja tuottamastaan materiaalista. He osaavat selittää käyttämänsä menetelmät ja periaatteet siten, että tyhmempikin ne ymmärtää. He myös pyrkivät siihen. He käyttävät vertauskuvia, kuten Buffett joka kuvaa sijoittamista Aisopoksen Pyy Pivossa kaavalla. Sen löydät katsomalla Youtubesta Buffettin luennon Georgian yliopistossa. Linkki löytyy lähteistä.

Sijoittaminen on yksinkertaista, mutta se ei ole helppoa. Rahoituksen maailma on täynnä monimutkaisuuden apostoleja. He saavat elantonsa pitämällä yllä mielikuvaa etteivät tavalliset ihmiset voi sijoittaa ilman heidän apuaan. He tuottavat sijoitusvälineitä, joille ei ole tarvetta. Monet heistä kertovat asiat niin monimutkaisesti ettei heidän puheitaan ymmärretä. Tämä saa monet luulemaan sijoittamisen vaativan vain ammattilaisilta löytyvää tietoa tai sen löytäminen on muille mahdotonta. 

Monimutkaisuuden apostolit voivat lukea yliopistossa kymmeniä tai satoja sivuja matemaattisia kaavoja opiskellessaan ja he voivat käyttää niitä työssään. Tämä ei ole välttämätöntä vaan se on enimmäkseen ajanhukkaa. Sinun ei tarvitse uskoa minua vaan yhtä historian menestyksekkäimmistä sijoittajista. Warren Buffett on sanonut: ”Mikäli kirjoittaisin kirjan sijoittamisesta niin kukaan ei uskoisi sen olevan tekemäni, koska se olisi niin lyhyt.” Tämä kirja on alle kaksisataa sivua pitkä, mutta todellisuudessa pärjäät vähemmällä tietomäärällä. Syy pituuteen on, että kaikkien tarvitsemat tiedot eivät ole samat. Oma arvioni on, että sinulle riittää menestyksekkääseen sijoittamiseen alle 50:n sivun tietomäärän ymmärtäminen.

Friday, September 1, 2017

Huippusijoittajien yhtäläisyydet, oppimiskoneet, kärsivällisyys

Oppimiskoneita

Kirjan sijoittajat ovat oppimiskoneita, jotka lukevat aina, kun heillä on aikaa. He opiskelevat uusia asioita joka päivä. Buffett ja Munger ovat äärimmäisiä esimerkkejä, koska he lukevat suurimman osan hereilläoloajoistaan. Berkshiren kaikki managerit lukevat koko ajan. Mungerin lapset ovat kutsuneet häntä kirjaksi, jolla on jalat. Templetonilla oli tapana lukea ne hetket, kun hänellä oli taukoja tai matkustaessaan.

Mestarisijoittajat eivät opiskele vain taloutta. He opiskelevat muitakin tieteenaloja. Paras esimerkki on Munger, jonka ajattelumallikehikkoa olen esitellyt kirjassa. Se sisältää tietoa kaikilta suurilta tieteenaloilta matematiikasta biologiaan. Rogers on maininnut opiskelevansa historiaa, filosofiaa ja politiikkaa. Buffettin ja Dalion puheista näkyy laaja-alainen ymmärrys maailmasta. He ymmärtävät neurologisia tosiasioita, kuten tapoja ja niiden kehittymistä.

Yksi merkittävimmistä ja laiminlyödyimmistä aiheista on historia. Sen opiskelu on jäämässä paitsioon, vaikka suurin osa uusista tapahtumista muistuttaa menneisyyden tapahtumia monilta osin. On helppo tehdä vääriä johtopäätöksiä nykyisistä tilanteista mikäli ei ymmärrä yhtäläisyyksiä menneisyyden kanssa. Suurin osa sijoittajista pelkää kurssilaskua kuin ruttoa, vaikka pörssi ei laske nollille. Historiasta on helppo nähdä, että suurimmat pörssilaskut ovat ennen pitkää muuttuneet uusiksi ennätyslukemiksi. Ainut muutos tähän voisi tulla joukkotuhoaseiden mittavasta käyttämisestä. Siinä tapauksessa sijoittajilla on suurempia huolenaiheita kuin omaisuutensa. Ainakin Lynch ja Rogers pitävät historiaa yhtenä tärkeimmistä opiskelun aiheista.


Kärsivällisyys

Sijoittaja tarvitsee kärsivällisyyttä. Kirjan sijoittajien periaatteet harvoin toimivat mikäli sijoittajalla ei riitä kärsivällisyyttä niiden noudattamiseen ja hyödyntämiseen. Sitä tarvitaan niin tekemiseen kuin tekemättä jättämiseenkin. Analyysin teko voi kestää, koska tietojen etsiminen voi viedä aikaa. Sijoittajan kannattaa pitää kädet taskussaan suurimman osan ajasta keskittyen sijoitettavien rahasummien keräämiseen. Huipputilaisuuksia tulee harvoin. Tämä koskee niin yli- kuin aliarvostuksia. Kaikki sijoitukset eivät tuota heti. Fisher kehoittaa odottamaan kolmisen vuotta ennen kuin tekee johtopäätöksiä sijoituksen järkevyydestä mikäli uutta tietoa ei tule. Buffett on puhunut 3-5:n vuoden ajanjaksosta. Hän alkoi myymään IBM:n osakkeita kuusi vuotta ostohetkestä.

Kyse ei ole vain yli- ja aliarvostuksien korjaantumisesta vaan liiketoiminnassa tapahtuvien muutosten odottamisesta. Yritysostot, uudet tehtaat ja tuotteet voivat laittaa kärsivällisyyden koetukselle. Täydet hyödyt voivat näkyä vuosien päästä. Monet myyvät liian aikaisin, jotta saisivat omistajina täydet hyödyt sijoituksistaan. Parhaimmillaan uudet tuotteet tekevät yritykselle tulosta vuosikymmeniä myöhemmin.

Aika on hyvän sijoituksen ystävä ja huonon sijoituksen vihollinen. Nerokkaat uudet keksinnöt, kustannustehokkuuden parantaminen toimintapoja muuttamalla, uusien ja nykyisten resurssien parempi hyödyntäminen luovat perustan jatkuvalle kehitykselle näkyen vuosikymmenien aikana omistajien saamana arvonnousuna ja kasvaneina osinkoina. Päinvastaisesta kehityksestä kärsivien yritysten omistajat häviävät rahansa, vaikka väliaikaisesti näyttäisikin hyvälle. Psykologian ymmärtäminen auttaa, kun pitää olla kärsivällinen. Sijoittajat reagoivat keskimäärin massoina samoihin ärsykkeisiin. Toimiminen yleistä mielipidettä vastaan vaatii kärsivällisyyttä. Sijoittajat ovat suurimman osan ajasta oikeassa. Tämä koskee paljon seurattuja sijoituskohteita. Vähän seurattujen yritysten osakkeet ovat useammin väärin arvostettuja.

Kärsivällisyyden tärkeyttä ei voi olla korostamatta. Tieto voi tuottaa illuusion kärsivällisyydestä näkyen sijoitustuottojen huonontumisena. Todellisuudessa moni itseään kärsivällisenä pitävä sijoittaja on kaukana siitä. Heidän tekonsa ovat ristiriidassa luulojen kanssa. Vähäinen salkun kiertonopeus kertoo parhaiten onko sijoittaja kärsivällinen. Myös sijoittajan reagointi äkillisiin muutoksiin ja tappioihin kertovat kärsivällisyydestä. Useimmat toimivat harkiten ja rauhallisesti pörssikurssien mennessä odotustensa mukaiseen suuntaan. Munger on sanonut, että on helpompaa olla kärsivällinen sijoitusuran myöhemmässä vaiheessa kuin nuorena. Ensimmäisen sadantuhannen dollarin tekeminen oli hänestä vaikeinta.

Sijoittajien salkkujen kiertonopeus on keskimäärin useampia vuosia. Buffettilla kiertonopeus on viiden vuoden paremmalla puolella eli maksimissaan 20%:ia osakkeista vaihtuu vuosittain. Templetonilla se oli hieman nopeampi. Fisherillä se oli edellämainittuja hitaampi. Suosittelen sinulle, että tarkastelet salkkusi kiertonopeutta, jotta näet oletko tarpeeksi kärsivällinen tekemään itse sijoituksesi. Kiertonopeus ei saa ylittää 100%:ia eikä päästä lähelle sitä paitsi poikkeustapauksissa. Dalio on päinvastainen esimerkki.

Thursday, August 31, 2017

Huippusijoittajien yhtäläisyydet, itsenäinen ajattelu

Yhtäläisyydet

Ennen menemistä kirjan sijoittajien yhtäläisyyksiin on mainittava, että heidän esittelyissään mainitut vuosittaiset tuotot eivät ole yhteneviä. Erimittaiset ajanjaksot estävät niiden vertailun. Mitä pidempi ajanjakso on kyseessä sitä vaikeampaa on tehdä suuria vuosituottoja suurten numeroiden lain vaikuttaessa tuottoihin niitä pienentäen. Lisäksi Templetonin tai Lynchin käyttämät sijoitusrahastot eivät olleet samalla viivalla mm. Buffettin Berkshiren kanssa. Sijoittajat voivat pakottaa rahastot myymään sijoituksiaan mikäli niistä virtaa tarpeeksi rahaa ulos heidän lunastaessa osuutensa. Berkshirellä tätä velvollisuutta ei ole ollut sen toimiessa pörssiyhtiönä.

Yhtäläisyyksiä on monia. Ihan kaikki läpikäymäni ominaisuudet eivät koske kaikkia kirjan sijoittajia. Voin todeta, että suurin osa yhtäläisyyksistä pitää jokaisen mainitsemani sijoittajan osalta paikkansa. Kukaan heistä ei ole täydellinen, joten yhtäläisyydet eivät koske heitä 24/7. Myös nämä sijoittajat ovat tehneet virheitä eivätkä heidän periaatteensa ole aina pitäneet. Käytän luvussa nykyistä aikamuotoa, vaikka osa heistä on kuollut, koska se yksinkertaistaa ja lyhentää tekstiä.



Itsenäisiä ajattelijoita

Kaikki mestarisijoittajat ajattelevat itse. Tämä on kärsivällisyyden kanssa tärkein sijoittajan ominaisuus. Dalio suosittelee jokaista tekemään kolme kysymystä. Ensimmäinen niistä on ”mitä haluan?” Toinen on ”onko tämä totta?” Kolmas on ”mitä minun pitää tehdä asialle?” Näistä kaksi viimeistä ovat elintärkeitä sijoittajalle. Mikäli hän ei pysty löytämään niihin vastauksia itse, on turha haaveilla itsetehdyistä sijoituksista. Vastauksien löytäminen ei ole aina helppoa, mutta se on välttämätöntä.

Kokemuksieni mukaan 90%:ia sijoittajista ei mieti asioita näin pitkälle. Vielä harvempi miettii niitä joka kerta. En itsekään kuulu niihin aina, vaikka pyrin siihen. Mikäli joku ihminen tarjoaa sinulle valmiita vastauksia sijoittamiseen hän ei ymmärrä tarpeeksi tai haluaa hyötyä sinusta. Pieni poikkeus tähän voi olla neuvo: ”Sijoita vain pitkällä aikavälillä pienikuluisiin indeksirahastoihin rahat, jotka voit hävitä.”

Kirjan sijoittajilla on työtovereita. He keskustelevat heidän kanssa sijoituskohteista. Heidän kuuntelemiensa ihmisten määrä on rajattu eivätkä he usko suurten väkijoukkojen tuottavan parhaita ajatuksia. He pyrkivät vakuuttamaan harvan ja valitun joukon muita sijoittajia päätöksiensä järkevyydestä ja ottavat heidän palautteensa huomioon. He tekevät muiden kanssa keskustelemisesta huolimatta itse johtopäätöksensä. He tekevät omat analyysinsa ennen päätöksentekoa. He eivät kysy sijoittaisiko henkilö X yritykseen Y hinnalla Z vaan miettivät, että sijoittaisivatko itse yritykseen ja millä hinnalla. Vain itse ajattelemalla ja omalla analyysilla voi tehdä järkeviä sijoituksia pitkässä juoksussa, vaikka lyhyessä juoksussa voi olla onnekas.

He ovat lähes yksimielisiä suurimman riskin suhteen. Heistä suurin riski sijoittamisessa on se ettei tiedä mitä on tekemässä. Todennäköisin syy riskiin on ajattelun ulkoistaminen. Jättämällä kotiläksyt tekemättä tekee pahimman virheen, jonka voi tehdä ja ottaa suurimmat riskit. Kotiläksyjen tekeminen ei ole vaikeata, mutta meillä on taipumus mennä siitä missä aita on matalin. Muiden kopiointi on helpointa. Rogers on sanonut suoraan, että teen tappiota kuunnellessani muita. Hänen kertoessa sijoituksistaan hän sanoo aina, että älä usko tai kopioi minua vaan ota asioista selvää.

Monet kirjassa mainituista sijoittajista pitävät seuraavaa kysymystä tärkeimpänä, jonka voi kysyä itseltään: ”Mitä en tiedä?” He ajattelevat sitä ja pyrkivät keskittymään asioihin, jotka ymmärtävät ja tietävät. Välillä he poikkeavat tästä. Berkshiren sijoitusta IBM:ään voi pitää esimerkkinä, että Buffettkin on välillä hypännyt yrityksen kelkkaan jota hän ei ole ymmärtänyt. He toivovat muiden kertovan milloin ovat väärässä, jotta pystyvät tekemään parhaat johtopäätökset. He pitävät suurena virheenä sitä, että sijoittaja pyrkii ymmärtämään kaikkia sijoituskohteita, koska silloin sijoittaja ei ymmärrä mitään kunnolla. Buffett puhuu osaamisympyrästä, josta hän ei halua poistua ja Dalio käyttää muita ihmisiä kertomaan hänen olevan väärässä tai mitä hän ei ymmärrä.

Jokainen kirjassa mainittu sijoittaja on luonut itselleen periaatteet, joiden mukaan he toimivat. He muuttavat niitä mikäli he kohtaavat uutta tietoa mikä muuttaa periaatteita. Heidän periaatteensa ovat luotu heille itselleen eikä niitä kannata suoraan kopioida ajattelematta mikä sopii itselleen parhaiten. Yksi sijoittaa halpoihin osakkeisiin, toinen etsii laatuyrityksiä, kolmas sijoittaa makrotaloutta seuraten, jne. Ei ole olemassa yhtä oikeata vaihtoehtoa eikä jokaiselle sopivia periaatteita. Parhaat sijoittajat ovat löytäneet heille parhaiten sopivat vaihtoehdot itse kokeilemalla ja ajattelemalla.

Parhaiten itsenäistä ajattelua pystyy harjoittamaan, kun ei ole päivittäisissä tekemisissä muiden sijoittajien kanssa. Noin puolet kirjan sijoittajista ovat tehneet parhaat tuloksensa kaukana Wall Streetilta ja muista markkinatoimijoista. Templeton mainitsi, että Bahamalle muuton jälkeen hänen sijoitustuloksensa paranivat. Kyse ei ole vain maantieteellisestä sijainnista vaan miten paljon häneen vaikuttavaa seuraa sijoittajalla on ollut. Buffett ja Munger lukevat yksinään käytännössä suurimman osan työskentelystään. Fisherillä oli toimistossaan vain sihteeri seuranaan ja vierailijoita, mutta enimmäkseen hän toimi itse. Vaikka kirjan sijoittajat ovat saaneet ideoita muilta niin on muistettava, että lähes kaikki heidän tapaamisensa muiden sijoittajien kanssa eivät tuota mitään. Paras tapa ajatella itse on viettää suurin osa ajasta ilman seuraa. Seuralla on aina vaikutusta, vaikka sitä ei rekisteröisikään.

Tuesday, August 29, 2017

John Boglen virheet, yhteenveto

Virheet

Boglen sijoitushistoriasta on vaikea kaivaa hänen tekemiään virheitä. Ajatteluvirheitä löytyy useampia. Niitä tuijotellessa on hyvä muistaa, että hänen lähestymistapansa sijoittumiseen ei perustu vain indeksirahastoihin vaan myös siihen, että sijoittajan tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän aikaansa sijoittamiseen. Tämän tosiasian, kun muistaa niin ajatteluvirheetkin vähenevät.

Boglen sijoitushorisontti on ikuisuus. Hän suosittelee sijoittamaan osakkeisiin ja velkakirjoihin indeksirahastojen kautta. Hän uskoo velkakirjojen olevan tapa säilyttää sijoitettavia pääomia. Niiden osuutta hän käskee lisäämään sijoittajan ikääntyessä. Hänen suosittelemansa velkakirjarahastot sijoittavat enimmäkseen Yhdysvaltojen keskipitkiin valtionlainoihin ja keskipitkiin Yhdysvaltalaisten yritysten velkakirjoihin. Niistä noin kaksi kolmasosaa ovat kiinni valtionlainoissa. Boglen sijoitushorisontin ollessa ikuisuus on korkojen määrä virhe mikäli rahojen tarvitsemiseen on vuosikymmeniä ja sijoittaja käyttää ajallista hajautusta. Osakkeet ovat tuottaneet aiemmin jokaisella 30:n vuoden ajanjaksolla muita sijoituskohteita enemmän. Korkojen osuutta tarvitsee lisätä, kun eläkeikä lähenee.

Korkojen ollessa korkeat on velkakirjoihin sijoittaminen järkevää. Korkojen ollessa matalalla ja velkakirjojen ollessa kalliita on sitä vaikeaa perustella. Valtionlainojen syklit ovat niin pitkät, että Boglen ehdottama jako ei ole nyt järkevä. Lainat ovat nyt kalliita. Niiden ostoa ei voi perustella. Myöskään yrityslainoja ei voi suositella, koska niiden hinnat liikkuvat osakkeiden kanssa paljon samaan suuntaan Ray Dalion mukaan. Lisäksi Benjamin Graham sanoi, että yrityslainoilla on samat vaatimukset yritysten vakavaraisuuden suhteen turvamarginaalin muodostamisessa kuin osakkeilla, joten ne eivät tuo sitä kautta lisää turvaa. Tähän poikkeus on konkurssit, mutta velkakirjojen omistaja tuskin säilyttää kaikkia pääomiaan, vaikka on etuoikeutettu omistajiin verrattuna.

Bogle suosittelee ostamaan indeksirahastoja jatkuvasti ja pitämään sijoitetun summan keskimäärin samana. En ole täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Välillä tulee tilanteita, jolloin osakkeet ja velkakirjat ovat niin halpoja, että niiden ostamiseen kannattaa laittaa enemmän rahaa. Välillä molemmat ovat niin kalliita, että kumpiakaan ei kannata ostaa yhtä suurella rahasummalla. Elämme sitä aikaa. Joskus sijoittajan pitää kerätä käteistä, jotta sitä voi käyttää, kun hyviin sijoituksiin löytyy paljon mahdollisuuksia. Tilanne voi muuttua nopeasti. Tällöin on syytä kasvattaa sijoitettavia rahasummia.


Yhteenveto

Boglen sijoitusmenetelmä on yksinkertainen ja toimiva. Sitä voi suositella noin 90:lle prosentille sijoittajista. Loppu kymmenen prosenttia on poikkeus eikä kannata uskoa kuuluvansa siihen. Jos haluaa sijoittaa jännityksen vuoksi niin voi pitää pienen osan sijoituksistaan niinsanotussa pelisalkussa, mutta loput olisi syytä laittaa indeksirahastoihin ajallisesti hajauttaen. Nykymaailmassa se onnistuu automatisoimalla tilisiirrot. Se minimoi hölmöt sijoitusliikkeet ja turhien ärsykkeiden määrän.

Bogle sijoittaa vain Yhdysvalloissa listattuihin sijoituskohteisiin. Nämä eivät ole suomalaisille ehkä verotehokkaimpia, joten meidän pitää harkita muita vaihtoehtoja. Ne eivät takaa parhaimpia tuottoja tulevina vuosikymmeninä, mutta niiden hyvä puoli on tehokkaan markkinatalouden ja sijoittajansuojan tuoma apu. Myös muissa länsimaissa turva on nyt hyvä, joten kotimaisten toimijoiden tarjoamat vaihtoehdot ovat todennäköisesti parhaat indeksirahastoihin sijoittaessa. Tässäkin asiassa on parempi, että ajattelee itse. Sijoittajan pitää valikoida parhaat vaihtoehdot uskomatta muita. Pienimpien kulujen rahastot tuottavat todennäköisesti parhaimman tuloksen. Kaikki kulut on tarkistettava. Niistä on vaadittava tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Monday, August 28, 2017

John Bogle, riskit, inflaatio ja johtajien ylisuuret palkkot

Inflaatio ja riski

Inflaatio on vero. Bogle toteaa ettei Yhdysvaltain hallinnon inflaatiolukuihin voi luottaa. Hän sanoo hallinnon tarjoavan liian matalia lukuja. Hän uskoo hallinnon vääristelevän lukuja mm. vaihtamalla kuluttajien ostoskorien tuotteita kalliimmista halvempiin ilman, että sitä lasketaan mukaan. Hän ei mainitse digitalisaatiosta mikä vaikuttaa halpenemiseen. Hallinnon inflaatiolukemissa tämä ei näy kunnolla.

Riski hävitä rahaa on olennainen osa sijoittamista. Bogle mittaa hintaheilahteluilla riskiä mikä ei hänen sijoitushorisontilla ole oikea näkemys, mikäli uskomme mm. Berkshiren kaksikkoa tai Templetonia. Uskon enemmän heihin kuin akateemikkoihin tässä asiassa. Bogle uskoo velkakirjoihin sijoittamisen säilyttävän sijoittajan rahat. Hajauttaminen osakeindeksirahastojen kautta kasvattaa pääomia pitkällä aikavälillä pienellä riskillä, koska yritysten tuloksilla on tapana kasvaa. Bogle uskoo pienempien indeksirahastojen tuottavan riskejä sijoittajille, joten hän suosittelee välttämään niitä. Hän uskoo, että kaikkien sijoittaessa indeksirahastoihin seuraa kaaos. Hän ei osaa määritellä milloin kaaos iskee, mutta ei näe sitä ajankohtaisena. Tämä on syy miksi hän näkee pienempien indeksirahastojen kasvattavan sijoittajien riskejä.


Johtajien palkat eivät vastaa tuloksia

Bogle ei silittele toimitusjohtajien ja heidän palkoistaan vastaavien johtajien päitä. Hän on oikeassa keskimääräisen toimitusjohtajan tienatessa satoja kertoja keskimääräisiä työntekijöitä enemmän. Vuonna 1980 toimitusjohtajan palkka oli keskimäärin 42-kertainen työntekijöihin verrattuna ja vuonna 2011 se oli 320-kertainen. Nämä ovat keskiarvoja, joten niitä ei pidä yleistää kaikkiin. On helppo todeta, että keskimääräinen toimitusjohtaja ei ole palkkansa väärti. Bogle tuo ilmi kirjassaan Clash of the Cultures, että yritykset olivat ennustaneet tulostensa nousevan keskimäärin yli kymmenen prosenttia, kun tuloskasvu jäi kuuteen prosenttiin. Toimitusjohtajien palkkoja perustellaan usein tuloksilla, mutta ne jäävät todellisuudessa johtajien suurista puheista.

Yksi syy liian korkeiden toimitusjohtajien palkkojen takana on järjestelmä, jossa toimitusjohtajien palkat maksetaan niiden johtajien toimesta, jotka eivät maksa palkkoja omilla rahoillaan vaan osakkeenomistajien. Johtajistolla on velvollisuus suojella osakkeenomistajia nykypäivänäkin. Harva tätä velvollisuuttaan noudattaa, koska se on johtajiston taloudellisten etujen vastaista. Omistajat eivät voi paeta vastuutaan, koska yhtiökokouksissa äänestetään hallituksen jäsenistä, jotka päättävät mm. toimitusjohtajan palkan. Boglekaan ei ole onnistunut luomaan Vanguardille kulttuuria, jossa sen omistamien indeksirahastojen edustajat yhtiökokouksissa eivät uskalla äänestää liian suuria palkkioita vastaan, koska pelkäävät yritysten eläkerahastojen hyppäävän pois Vanguardin kelkasta.

Toinen syy liian korkeisiin toimitusjohtajien ja muun ylemmän johdon palkkoihin on lyhytnäköisyys, jossa keskitytään pörssikurssiin. Tämä ei aina kerro todellisen arvon kehittymisestä. Monissa pörssiyrityksissä toimitusjohtajia palkitaan lyhytaikaisten hintaheilahtelujen mukaan. Optio-ohjelmat suunnitellaan siten, että ne palkitsevat osakekurssien nousun perusteella. Tämä johtaa lyhytaikaiseen pörssikurssien tuijotteluun ja pahimmillaan tulosten manipulointiin. Jälkimmäinen on harvinainen ilmiö, mutta ei poikkeuksellinen.

Boglella on hyviä ideoita toimitusjohtajien ja muun ylimmän johdon palkitsemiseen. Ne eivät ole saaneet tukea taakseen, koska ne pienentäisivät keskimääräisiä palkkoja. Hänestä palkitseminen pitää tehdä yrityksen todellisen pitkän aikavälin kehityksen mukaan. Toimitusjohtajan palkka voitaisiin maksaa pidemmän ajan osakekohtaisen tuloksen, kassavirran ja osinkokasvun perusteella. Lisäksi kehitystä pitäisi verrata vastaavaa liiketoimintaa harrastavien yritysten kehitykseen pitkällä aikavälillä. Palkkioiden maksu tulisi suorittaa useamman vuoden aikana, jotta nähtäisiin miten ylimmän johdon toimet ovat todella vaikuttaneet. Bogle ehdottaa ylimmälle johdolle maksettavien bonusten osittaista takaisinmaksuvelvollisuutta mikäli yrityksen kehitys ei ole tarpeeksi hyvää.

Sunday, August 27, 2017

John Boglen kymmenen sääntöä sijoitusmenestykseen

Boglen kymmenen sääntöä sijoitusmenestykseen

Kirjassaan The Clash of Cultures Bogle listaa hänen kymmenen sääntöään menestyksekkääseen sijoittamiseen. Ne ovat seuraavat:
  1. Paluu kohti keskinkertaisuutta. (Reversion to the mean)
  2. Aika on ystäväsi, herätteet vihollisesi.
  3. Osta oikein, pidä tiukasti kiinni.
  4. Omaa realistiset odotukset.
  5. Unohda neula, osta heinäsuopa.
  6. Minimoi välistävetäjän osuus.
  7. Et voi paeta riskiä.
  8. Varo viimeisen sodan sotimista.
  9. Siili pieksee ketun.
  10. Pidä kurssisi.

Ensimmäinen sääntö sanoo, että älä osta eilisen menestyjää valitessasi huomisen pärjääjää. Bogle uskoo viimeisten vuosien menestyjien palaavan kohti keskinkertaisuutta. Hän uskoo osakemarkkinoiden tuottojen siirtyvän kohti keskimääräistä historiallista tuottotasoa hintojen heiluessa keskiarvotuottojen molemmin puolin. Toisin sanoen, hän uskoo osakkeiden todellisen arvon eli yritysten kassavirtojen nykyarvon määrittävän osakkeiden hintoja pitkällä aikavälillä. Hän uskoo arvon kasvavan suunnilleen samaa vauhtia läpi vuosikymmenien.

Toinen sääntö kertoo kärsivällisyydestä. Korkoa korolle ilmiö alkaa tuottamaan hitaasti, mutta sen aikaansaamia tuottoja ei voi estää. Tuotot tuhoutuvat, kun heräteostokset ja -myynnit tuhoavat sijoitusten arvoa. Keskimääräinen sijoittaja ei pääse lähelle keskiarvotuottoja, koska hän tekee liikaa kauppaa. Kaupankäynti tulee kalliiksi eikä sijoituksen vaihtaminen onnistu niin usein kuin sijoittajat uskovat. Bogle uskoo päätösten määrän vähentävän keskimääräistä laatua. Yksi hyvä päätös on hänestä vaikea ja useamman hyvän päätöksen tekeminen lähes mahdotonta.

Kolmas sääntö keskittyy oikeaan allokaatioon. Osakkeiden hän uskoo tuottavan pääoman ja tulojen kasvua ja joukkovelkakirjojen säilyttävän nykyiset tulot ja pääomat. Sijoittajan saadessa osakkeiden ja joukkovelkakirjojen suhteet kohdilleen, tulee ne tasapainottaa tasaisin väliajoin. Suhteiden miettiminen tulee aloittaa 50/50 jakaumasta ja osakepainoa voi nostaa mikäli on paljon aikaa, sijoitetut pääomat ovat kohtuulliset tuloihin verrattuna, nykytuloille on vähän tarvetta ja pystyy pitämään päänsä kylmänä hintojen laskiessa. Vanhetessa on laskettava osakkeiden määrää.

Neljäs sääntö sanoo, että osakemarkkinat tuottavat keskimäärin historiallisen tuloskasvun ja osinkoprosentin verran. Tuotto-odotuksia ei pidä muuttaa osakehintojen liikkeiden suunnan yleisen mielipiteen mukaan. Markkinoilla suurin osa sijoittajista muuttaa mieltään hintojen mukaan. Tämä vie hintoja pitkiäkin ajanjaksoja väärään suuntaan. Bogle on selvittänyt kaavan odotettavissa oleviin tuottoihin. Sitä ei pidä unohtaa, tapahtuu markkinoilla mitä vaan.

Viides sääntö suosittelee ostamaan indeksirahastoja yksittäisten osakkeiden, aktiivisten rahastojen tai joukkovelkakirjojen sijaan. Markkinariski on olemassa. Vain indeksirahastot tarjoavat tarpeeksi hajautusta. Kuudes sääntö käskee minimoimaan välistävetäjien aiheuttamat kustannukset. Sijoittaja ei tarvitse muita vaihtoehtoja kuin indeksirahastot, joissa on pienimmät kulut. Sijoittajat tekevät yhtenä joukkona yhtä paljon keskimäärin voittoa kuin markkinaindeksit, kun kuluja ei lasketa. Ne mukaanlukien kyseessä on miinussummapeli, jossa keskimääräinen pelaaja häviää kulujen verran.

Seitsemäs sääntö sanoo, että riskittömiä sijoituksia ei ole. Boglesta sijoittaja joutuu valitsemaan lähinnä sen mitkä riskit häntä koskevat. Laittamalla rahat säästötilille ei riskeeraa niiden nimellisarvoa, mutta todellisuudessa niiden arvo heikkenee pitkällä aikavälillä. On todennäköistä ettei sijoittaja pääse varallisuustavoitteeseen pitämällä rahansa säästötilillä. Bogle sanoo hyvin hajautetetun salkun tarjoavan uskomatonta varallisuuden kasvua pitkällä aikavälillä. Yritysten varallisuus ja tulokset kasvavat niiden sijoittaessa voittonsa liiketoimintaansa.

Kahdeksas sääntö sanoo, että liian suuri osa sijoittajista tekee päätöksensä lähimenneisyyden perusteella. Sijoittajat huolehtivat kohonneesta inflaatiosta, kun siitä on tullut yleisesti hyväksytty syy pelätä. Tällöin korkea inflaatio on yleensä jo laskemassa. Sijoittajat tekevät päätöksensä myydä yleensä vasta suurimman kurssilaskun jälkeen. Bogle sanoo ettei lähimenneisyyttä kannata hyljeksiä, mutta nykyiset sijoitustrendit eivät kestä yleensä kauan.

Yhdeksäs sääntö sanoo ketun tietävän monta asiaa, mutta siilin tietävän yhden loistoasian. Kettu kuvaa rahoituslaitosta, jossa työskentelee monia asioita osaavia tai monimutkaisiin markkinoihin tai strategioihin uskovia ammattilaisia. Siili kuvaa rahoituslaitosta missä uskotaan yhteen yksinkertaiseen asiaan: Pitkäaikainen sijoitusmenestys perustuu yksinkertaisuuteen. Rahoitusmaailman ketut perustelevat olemassaoloaan väittäen, että sijoittaja pärjää vain heidän markkinoiden asiantuntemuksellaan ja ymmärryksellään. Heidän apunsa maksaa liikaa. Siili uskoo strategiansa olevansa menestyksekäs, koska se on yksinkertainen ja sillä on matalat kustannukset.

Kymmenes sääntö sanoo ettei sijoittaminen ole helppoa. Se vaatii kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Se vaatii sijoittajan toteuttavan itselleen sijoittamista varten luotuja sääntöjä. Hän ei usko suuriin salaisuuksiin tai indeksirahastosijoittamista monimutkaisempiin strategioihin vaan sijoittaa vuodesta toiseen tähän ideaan. Vaikka se ei ole ehkä paras strategia niin huonompia vaihtoehtoja on lukemattomia. Sijoittajan pitää yrittää välttää turhat houkutukset ja pitää kurssinsa sanoo Bogle.

Friday, August 25, 2017

John Bogle ja indeksirahastoista odotettavissa olevat tuotot

Odotettavissa olevat tuotot

Yritykset kasvavat suurena joukkona suunnilleen samaa vauhtia kuin kansantalouden nimellinen bruttokansantuote. Boglen mukaan Yhdysvaltain BKT on kasvanut kuusi prosenttia ja todellinen kasvu on ollut kolme prosenttia inflaation jälkeen. Yhdysvallat ovat markkinatalousmyönteisin valtio, joten muihin maihin sijoittaessa talouskasvu ei ehkä vastaa edellämainittua. Mitä enemmän valtio puuttuu yritysten asioihin sitä enemmän yritysten kasvu voi heittää BKT:n nimelliskasvusta. Lisäksi on sanottava, että lähtökohdan ollessa matalalla voi kansantaloudelta odottaa kovempaa kasvua mikäli markkinatalouteen siirtyminen alkaa kiihtymään. Tämä ei aina näy pörssikursseista, joten nopea talouskasvu ei suoraan tarkoita, että maan pörssiin kannattaisi sijoittaa.

Yritysten liikevaihdon kasvu ei korreloi suoraan yritysten voittojen kanssa. Voitoista menevät verot. Yhdysvalloissa yritysten voitot verojen jälkeen ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 5.6%:ia vuoden 1929 jälkeen Boglen kirjan Enough mukaan. Se julkaistiin 2008, joten se ei ole täsmälleen oikea luku nykypäivään suhteutettuna. Se on tarpeeksi tarkka tähän tarkoitukseen. Samaan aikaan BKT kasvoi 6.6%:ia. Sijoittajan tuotot eivät riipu vain tuloskasvusta vaan he saavat myös osinkoja.
Bogle arvioi seuraavalle kymmenelle vuodelle indeksirahastojen tuottoja kaavalla johon kuuluu historiallisen tuloskasvuprosentin ja nykyisen osinkoprosentin lisäksi niin sanottu spekulatiivinen tuloskasvu. Jälkimmäisen osan hahmottamiseen hän käyttää osakkeiden nykyistä P/E-lukua vertaamalla sitä P/E-lukuun 15. Spekuloidun tulon muuttuessa, muuttuu myös odotettavissa olevat tuotot. Se saadaan laskemalla kuinka paljon nykyisen P/E-luvun täytyy prosenteissa muuttua, jotta se menisi 15:sta. (Kaikki historiasta otetut tuotot on saatu Boglen kirjasta Enough):


((20-15)/(20))*100%=-25% (noin -3% per annum)


Arvioidaan mahdollisia tulevia tuottoja nykytilanteessa. Käytetään historiallisena tuloskasvuprosenttina 5.6%:ia, jonka omistajat saavat verojen jälkeen. Lisätään nykyinen osinkoprosentti: 2.0% ja spekulatiivinen tuotto mikä on noin -3%. Saadaan laskutoimituksen jälkeen 4.6%:ia vuotuiseksi tuloprosentiksi. Tämän jälkeen arvioidaan kulut nimellistuottoa varten. Sen laskemisen jälkeen arvioidaan inflaation vaikutus seuraavan kymmenen vuoden aikana. Edellämainitut luvut pätevät parhaiten S&P500-indeksirahastoihin. Yhdysvaltoihin suuriin yrityksiin sijoittaviin aktiivisiin osakerahastoihin voi hyödyntää samoja laskuja, kun päivittää kulut. Laskutapaa voi soveltaa muihin indeksirahastoihin. Luvut on päivitetttävä indeksien mukaan. Mitä kapitalistisemmasta yhteiskunnasta on kyse sitä paremmin laskutapa sopii.

Bogle suosittelee laittamaan salkkuun myös joukkovelkakirjoja. Hän suosittelee käyttämään niihin sijoittamiseen korkoindeksirahastoja. Niiden osuuteen salkussa hän antaa nyrkkisäännön, että mitä iäkkäämpi henkilö sitä enemmän niiden osuutta pitää nostaa. Niiden tuoton hän olettaa olevan lähellä nykyistä Yhdysvaltojen kymmenen vuoden valtionlainojen korkoa. Hän pitää lähtökohtaisesti parhaimpana salkun allokaationa 60/40 osakkeissa ja lainoissa. Pidän allokaatiota parempana vaihtoehtoja eläkeikää lähestyville sijoittajille sijoitushorisontin ollessa keskipitkä eli noin kymmenen vuotta. Nykytilanne korkojen suhteen on huono. Vanguardin korkoindeksirahastoista keskipitkien laina-aikojen indeksikorkorahasto sisältää noin 70%:ia Yhdysvaltain joukkovelkakirjoja ja 30%:ia yritysten.

Thursday, August 24, 2017

John Bogle, Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Perimmäinen syy rahastojen myyntiin on voittojen tekeminen omistajille. Monissa indeksirahastoissa omistajia ovat sijoittajat. Omistajien ei tarvitse tehdä rahaa sijoittajien kustannuksella. Tilanne muuttuu, kun omistajat eivät ole sijoittajia. Rahastot omistava yritys tarjoaa lähes kaikki rahastojen tarvitsemat tukitoimet, kuten sijoituskonsultoinnin, jakelun, markkinoinnin, lakipalvelut ja kirjanpidon. Molemmissa rakennelmissa pyritään maksimoimaan omistajien voitot. Se mikä erottaa nämä kaksi rakennelmaa on, että jälkimmäisessä rakenteessa on kaksi tahoa, jotka haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa. Toisin sanoen, rahastojen kulut kasvavat, koska rahastoyhtiö haluaa voittoa sijoittajien kustannuksella.

Sijoittaja maksaa suuren määrän kuluja. Toimeksiannot, hallinnointikulut, neuvonantajien palkkiot, markkinointi, lakimiespalvelut, jne. Kulut ovat suurempia aktiivisissa rahastoissa kuin passiivisissa indeksirahastoissa. Useissa tapauksissa kulut kasvavat, koska niiden kasvatus on rahastoyhtiön etu. Lisäksi sijoittajan maksettavaksi tulevat verot.

Kaupankäyntitiheys on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Vuonna 1951 osakkeiden kiertonopeus oli noin 15%:ia. Viime vuosina kiertonopeus on ollut yli 200%:ia. Yksi merkittävä syy muutokseen on kaupankäyntikulujen tippuminen murto-osaan. Tässä voidaan yleistää kasvavien kaupankäyntikulujen keskimäärin vähentävän tuottoja. Pahimmassa tapauksessa lisääntyneen kaupankäyntiheyden muutos johtuu siitä, että toimeksiantojen palkkiot kerää rahaston omistava yritys. Hallinnointikulut vaihtelevat. Ne voivat olla suuret riippumatta todellisista kuluista. Hallinnointikulut ilmoitetaan, kun rahastoja myydään. Ne eivät ole samalla tavalla piilokuluja, kuten osakkeiden kaupankäyntikulut.

Markkinointikustannukset maksavat rahasto-osuuksien omistajat. Hyvällä tahdollakaan ei voida todistaa markkinoinnin parantavan tuottoja keskimääräisessä rahastossa. Se voi lisätä rahasto-osuuksien omistajia mikä voi lisätä skaalaetuja vähentäen kaupankäyntikuluja. Toisaalta monet strategiat lakkaavat toimimasta sijoitettavien varojen määrän kasvaessa liian suureksi. Lisäksi suurten numeroiden laki sanoo, että suuremmilla rahasummilla on vaikeampaa tehdä suurempia prosentuaalisia tuottoja. Markkinoinnin yksi ongelma sijoittajan kannalta on, että rahastoja markkinoidaan lähinnä suurimman menestyksen jälkeen. 

Se minkä verran kustannukset syövät rahastosijoittajien tuottoja on mielenkiintoinen asia. Indeksirahastoissa ne ovat veroja ja inflaatiota lukuunottamatta keskimäärin alle prosentin. Bogle on arvioinut, että osakerahastoissa kaikki hallinnointikulut, kuten toimeksiannot, hallinnointipalkkiot, lakipalvelut ja markkinointi ovat suunnilleen 2%:ia vuodessa. Hän olettaa verojen kustannuksiksi vuodessa noin 1.5%:ia, kun lasketaan luovutusvoittoverot ja tuloverot, jotka tarkoittavat osingoista maksettavia veroja. Verojen osuus on luokkaa pienempi indeksirahastoissa. Bogle ei sano suoraa arviota. Oma arvioni on noin prosentin.

Näistä voidaan vetää johtopäätös, että indeksirahastoihin sijoittaminen säästää kuluina puolitoista prosenttia vuosittain aktiivisiin osakerahastoihin verrattuna. Boglen mukaan vuosina 1980-2005 tekivät aktiiviset osakerahastot vuosittain keskimäärin voittoa 10.0%:ia. Samalla ajanjaksolla S&P500-indeksirahasto teki vuosittain voittoa 12.3%:ia. Ero vuosittaisina prosentteina ei tunnu suurelta, mutta pidemmällä aikavälillä ero kasvaa. 1000€:a olisi 25:ssä vuodessa kasvanut indeksirahastossa yli 18000€:n, mutta aktiivisessa rahastossa vain vajaaseen 11000€:n. Tämä ei kerro yksittäisistä rahastoista, mutta se kertoo jotain todennäköisyyksistä.

Tuesday, August 22, 2017

John Bogle, Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut

Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Perimmäinen syy rahastojen myyntiin on voittojen tekeminen omistajille. Monissa indeksirahastoissa omistajia ovat sijoittajat. Omistajien ei tarvitse tehdä rahaa sijoittajien kustannuksella. Tilanne muuttuu, kun omistajat eivät ole sijoittajia. Rahastot omistava yritys tarjoaa lähes kaikki rahastojen tarvitsemat tukitoimet, kuten sijoituskonsultoinnin, jakelun, markkinoinnin, lakipalvelut ja kirjanpidon. Molemmissa rakennelmissa pyritään maksimoimaan omistajien voitot. Se mikä erottaa nämä kaksi rakennelmaa on, että jälkimmäisessä rakenteessa on kaksi tahoa, jotka haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa. Toisin sanoen, rahastojen kulut kasvavat, koska rahastoyhtiö haluaa voittoa sijoittajien kustannuksella.

Sijoittaja maksaa suuren määrän kuluja. Toimeksiannot, hallinnointikulut, neuvonantajien palkkiot, markkinointi, lakimiespalvelut, jne. Kulut ovat suurempia aktiivisissa rahastoissa kuin passiivisissa indeksirahastoissa. Useissa tapauksissa kulut kasvavat, koska niiden kasvatus on rahastoyhtiön etu. Lisäksi sijoittajan maksettavaksi tulevat verot.

Kaupankäyntitiheys on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Vuonna 1951 osakkeiden kiertonopeus oli noin 15%:ia. Viime vuosina kiertonopeus on ollut yli 200%:ia. Yksi merkittävä syy muutokseen on kaupankäyntikulujen tippuminen murto-osaan. Tässä voidaan yleistää kasvavien kaupankäyntikulujen keskimäärin vähentävän tuottoja. Pahimmassa tapauksessa lisääntyneen kaupankäyntiheyden muutos johtuu siitä, että toimeksiantojen palkkiot kerää rahaston omistava yritys. Hallinnointikulut vaihtelevat. Ne voivat olla suuret riippumatta todellisista kuluista. Hallinnointikulut ilmoitetaan, kun rahastoja myydään. Ne eivät ole samalla tavalla piilokuluja, kuten osakkeiden kaupankäyntikulut. 

Markkinointikustannukset maksavat rahasto-osuuksien omistajat. Hyvällä tahdollakaan ei voida todistaa markkinoinnin parantavan tuottoja keskimääräisessä rahastossa. Se voi lisätä rahasto-osuuksien omistajia mikä voi lisätä skaalaetuja vähentäen kaupankäyntikuluja. Toisaalta monet strategiat lakkaavat toimimasta sijoitettavien varojen määrän kasvaessa liian suureksi. Lisäksi suurten numeroiden laki sanoo, että suuremmilla rahasummilla on vaikeampaa tehdä suurempia prosentuaalisia tuottoja. Markkinoinnin yksi ongelma sijoittajan kannalta on, että rahastoja markkinoidaan lähinnä suurimman menestyksen jälkeen. 

Se minkä verran kustannukset syövät rahastosijoittajien tuottoja on mielenkiintoinen asia. Indeksirahastoissa ne ovat veroja ja inflaatiota lukuunottamatta keskimäärin alle prosentin. Bogle on arvioinut, että osakerahastoissa kaikki hallinnointikulut, kuten toimeksiannot, hallinnointipalkkiot, lakipalvelut ja markkinointi ovat suunnilleen 2%:ia vuodessa. Hän olettaa verojen kustannuksiksi vuodessa noin 1.5%:ia, kun lasketaan luovutusvoittoverot ja tuloverot, jotka tarkoittavat osingoista maksettavia veroja. Verojen osuus on luokkaa pienempi indeksirahastoissa. Bogle ei sano suoraa arviota. Oma arvioni on noin prosentin.

Näistä voidaan vetää johtopäätös, että indeksirahastoihin sijoittaminen säästää kuluina puolitoista prosenttia vuosittain aktiivisiin osakerahastoihin verrattuna. Boglen mukaan vuosina 1980-2005 tekivät aktiiviset osakerahastot vuosittain keskimäärin voittoa 10.0%:ia. Samalla ajanjaksolla S&P500-indeksirahasto teki vuosittain voittoa 12.3%:ia. Ero vuosittaisina prosentteina ei tunnu suurelta, mutta pidemmällä aikavälillä ero kasvaa. 1000€:a olisi 25:ssä vuodessa kasvanut indeksirahastossa yli 18000€:n, mutta aktiivisessa rahastossa vain vajaaseen 11000€:n. Tämä ei kerro yksittäisistä rahastoista, mutta se kertoo jotain todennäköisyyksistä.

Sunday, August 20, 2017

John Bogle ja indeksirahastot

Miksi indeksirahastot?

Sijoittajan ensisijainen tehtävä on saada tuottoja. Tuottojen tekemisessä yksi olennainen asia on kulut. Pienikuluisissa indeksirahastoissa kulut ovat minimoitu. Tavalliselle sijoittajalle ne ovat paras tapa minimoida kulunsa. Sijoittajat eivät rahoitusmarkkinoilla kokonaisuudessa saa kaikkea mistä maksavat eli kaikkia yritysten maksamia voittoja. Todellisuudessa rahat lähinnä siirtyvät tililtä toiselle. Markkinatoimijat ottavat kokonaisuutena osansa siirtyvistä rahasummista tuottamatta lisäarvoa asiakkailleen. Indeksirahastoissa on pienemmät kulut, joten ne tuottavat enemmän. Suuret toimijat myyvät palveluitaan tuottamalla asiakkailleen odotuksia markkinoiden keskiarvoa suuremmista tuotoista, mutta kokonaisuudessa asiakkaiden odotukset eivät täyty.

Suurin syy on, että asiakkaiden ja markkinatoimijoiden edut eivät täsmää. Suurin osa osakkeista on suurten toimijoiden hallussa. Asiakkaina tavalliset sijoittajat joutuvat antamaan osan voitoistaan niille. Niiden ensisijainen tehtävä on tehdä voittoja omistajilleen. Näissä toimijoissa keskitytään lyhytaikaiseen voittojen tavoitteluun. Aktiivisten rahastojen keskimääräinen elinikä on lyhyt. Lähes puolet rahastoista lopettaa Yhdysvalloissa vuosikymmenessä perustamisen jälkeen. Tämä on lyhyt aika parhaiden tuottojen keräämiseen.

Vielä huonompi asia aktiivisiin rahastoihin sijoittavan kannalta on, että rahastonhoitajat toimivat keskimäärin viisi vuotta samassa rahastossa. Käytännössä se tarkoittaa, että pitkän aikavälin sijoituspäätöksen tekemiseen ei sijoittajalla ole tarpeeksi tietoa. Se on liian lyhyt aikaväli järkevän sijoituspäätöksen hahmottamiseen. Aktiivisen rahaston valinnassa tulisi etsiä vaihtoehtoa, jonka salkunhoitaja on ollut pitkään työssään. Lisäksi samalla salkunhoitajalla pitää olla todisteet tuloksentekokyvystään. Suomesta ei taida löytyä monia vaihtoehtoja näillä kriteereillä.

Indeksirahastot ovat yksinkertainen ratkaisu sijoittamiseen. Vanguardin S&P500-indeksirahaston idea on omistaa S&P500-indeksin kaikkia osakkeita niiden indeksiin vaikuttavan painoarvon mukaan. Rahasto seuraa läheisesti indeksin tuottoja. Yksinkertaisuus vähentää kuluja. Se on sijoittajan etu. Indeksirahastojen ylläpitoon tarvitaan vähemmän kovapalkkaista henkilöstöä, kaupankäyntikustannukset ja verot ovat pienemmät vähemmän kaupanteon vuoksi ja sijoittajan on helppo ymmärtää tuottoihin vaikuttavat tekijät. Rahoitusmarkkinoilla toimijoiden etu on suosia monimutkaisia ja kalliita vaihtoehtoja yksinkertaisuuden ja halpuuden sijaan.

Indeksirahastojen voidaan sanoa pyrkivän seuraaviin tavoitteisiin: vähäiset sijoitusmahdollisuudet omaavien ihmisten osallistumiseen rahoitusmarkkinoille, pyrkimykseen saavuttaa tuloksia, jotka ovat mahdollisimman lähellä vertailuindeksien tuloksia, vuosittaisten hallintokulujen minimointiin, mahdollisimman vähäiseen kaupankäyntiin ja laajaan hajautukseen vähäisillä salkun muutoksilla ja vähäisillä hintaheilahteluilla. Tavoitteet täyttyvät Vanguardin rahastoja käyttämällä, kun vertailuindeksi on tarpeeksi laaja. Joissakin indeksirahastoissa on suhteettoman suuret kulut, joten ennen sijoittamista pitää aina tarkistaa mihin todella sijoittaa.

Sijoittaminen on Boglesta pitkäaikaista toimintaa. Yritykset keskittyvät kasvattamaan todellista arvoaan saadakseen aikaan tuotteita ja palveluita, joita kuluttajat ja säästäjät vaativat. Yritykset kilpailevat tehokkaasti menestyäkseen ja tehdäkseen rahaa muutoksella. Liiketoiminta lisää arvoa yhteiskunnalle ja omistajilleen. Se on tuottanut kasvavia osinkoja ja tuloksia. Taloudellisen tilanteen kehittyminen ajaa osakemarkkinaa, markkinatoimijoiden keskittyessä liiketoiminnan taloudellisuuteen, saaden aikaan vakaata tuottoa. Se vaatii järkevää strategiaa, päättäväisyyttä, näkemystä, pääomamenoja ja keksintöjä.

Odotuksiin perustuvilla markkinoilla ylimääräinen kaupankäynti ja muut turhat kulut vähentävät yhteiskunnan saamaa lisäarvoa, koska pitkän aikavälin tuotot tulevat liiketoiminnan kehittyessä. Markkinoilla suurin muutos on syntynyt kaupankäyntitiheydessä. Vuonna 1951 osakkeet vaihtoivat omistajaa keskimäärin kuudessa vuodessa, nyt noin kaksi kertaa vuodessa. Osakemarkkinoilla suuri osa liikkuvista rahoista ei tuota hyötyjä. Suurimmat hyödyt yhteiskunnalle tulevat, kun listauksissa pääomia tarvitsevat yritykset saavat rahoitusta, joita ne eivät saa muualta.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että suuret markkinatoimijat eivät ole ainoita syypäitä lisäarvon pienenemiseen. Suurin syyllinen löytyy peilistä. Keskimääräinen sijoittaja tekee liikaa kauppaa ajattelematta kulujaan tai miten se vaikuttaa mm. verojen myötä tuottoihin. Tyypillisellä sijoittajalla on Yhdysvalloissa omistuksia noin neljässä eri rahastossa eikä hän saa aikaiseksi niin suuria tuottoja kuin mitä keskimääräisen rahaston keskimääräinen vuosituotto on. Todellisuudessa keskimääräinen sijoittaja vie itseltään mahdollisuuden tehdä rahaa.

Friday, August 18, 2017

John Bogle

John C. Bogle

Todellisuudessa sijoittajat eivät suurena ryhmänä saa sitä mistä maksavat eli omistamiensa yritysten tienaamia tuloksia.”

Bogle on yksi sijoittajille hyödyllisimmistä henkilöistä kautta aikojen. Hänen yksinkertainen ideansa kustannustehokkaista indeksirahastoista on ollut viime vuosisatojen parhain keksintö rahoitusmarkkinoilla. Niihin sijoittaminen on lähes kaikille järkevämpää kuin etsiä itse sijoituskohteet. Warren Buffett on todennut nykypäivänä markkinoiden voittamisen olevan vaikeampaa. Buffett on todennut, että hän tuntee tusinan ihmisiä, joiden uskoo nykypäivänä voittavan markkinat pitkällä aikavälillä. Tunteidenhallinta on tärkein tekijä markkinoiden voittamisessa. Keskityn luvussa vertailemaan indeksisijoittamista aktiivisiin rahastoihin sijoittamiseen.

Indeksirahastojen edut ovat matalat kulut, tunteidenhallinnan merkityksen väheneminen, pidemmän aikavälin sijoittamisen lisääminen ja laaja hajautus. Haittapuolena tosin on tuottojen väheneminen. En pidä tätä menetyksenä, kun ajattelee vaihtoehtona aktiivisesti hoidettuja rahastoja. Sijoittamisessa suurin tappionlähde on sijoittaja. Valitsipa hän suorat sijoitukset tai rahastosijoittamisen. Ylimääräinen kaupankäynti tuhoaa tuottoja. Keskimääräinen sijoittaja tuhoaa suuren osan tuotoistaan vaihtamalla sijoituskohdetta liian usein.

Boglen tapa sijoittaa ei ole ongelmaton. Hän on luonut lähes täydellisen tavan sijoittaa pitkällä aikavälillä osakkeisiin, jotka tuottavat suurella todennäköisyydellä parhaimman lopputuloksen vuosikymmenien aikana. Indeksirahastoihin sijoittaessa ei tarvitse juuri ajatella tai käyttää aikaa. Niihin sijoittamisen voi automatisoida. Boglen ongelmana voi pitää sitä, että hän on monimutkaistanut lähestymistapaansa tarjoamalla indeksirahastoja myös velkakirjoihin. Niiden hinnat liikkuvat Dalion tutkimusten mukaan paljon samaan suuntaan kuin osakkeiden. Hän ei myöskään neuvo sijoittamaan suurempaa suurempaa summaa osakkeiden halventuessa paljon.

Thursday, August 17, 2017

Jim Rogersin virheet, yhteenveto

Virheet

Ajatteluvirheitä häneltä löytyy ja kyse on ennen kaikkea uskosta siihen, että velka on vihoviimeinen asia kansakuntien ja yksityishenkilöiden taloudelliselle hyvinvoinnille. Asia ei ole yksinkertainen. Rogers muistaa kertoa kuinka paljon hän on tehnyt virheitä, mutta yksityiskohtia hän ei ole kertonut. Hän puhuu usein, että hän sijoittaa aina pari vuotta liian aikaisin. Yksityiskohtia löytyy vain vuodelta 1970, kun hän hävisi kaikki rahansa myymällä kuuden eri yhtiön osakkeita lyhyeksi. 

Velka ei itsessään ole paha tai hyvä, vaikka Rogers näkee sen pahana. Hän jaksaa puhua kuinka velka tulee murskaamaan lähiaikoina Yhdysvallat. Tätä virttä hän on veisannut ainakin kymmenen vuotta. Hän oli lähes oikeassa, mutta näin ei käynyt. Velkavaikeuksien selvittämisen jälkeen hän on jatkanut samaa laulua. Tällä kertaa hän on huolissaan rahanpainamisesta. Toki liiallinen velka ja rahanpainaminen tuhoavat todennäköisesti yksilöt ja kansakunnat. Järkevä velanotto ei tuhoa ketään. Dalio puhuu rahanpainamisesta osana talouden tervehdyttämistä, kun velkoja on maksettava takaisin, koska keskuspankkeja lukuunottamatta muut toimijat eivät voi kasvattaa velkojaan. Rogers on uskonut Yhdysvaltojen romahtavan velkojen vuoksi, mutta tämä ajattelu on väärässä. Näin voi käydä pitkällä aikavälillä, mutta niin tuskin käy edes keskipitkällä.

Vuonna 1970 Rogers oli varma, että osakemarkkinat tulevat romahtamaan, joten hän osti rahoillaan myyntioptioita. Optiot rajoittivat hänen tappionsa, mutta mahdollistivat vipuvoiman käytön mikäli markkinat romahtaisivat. Viiden kuukauden päästä markkinat romahtivat ja hän teki suuren määrän rahaa. Hän myi myyntioptionsa ja kolminkertaisti rahansa. Tämä sai hänet luulemaan, että hän tiesi mitä oli tekemässä. Markkinat nousivat myynnin jälkeen pari kuukautta. Rogers odotti sen ajan tilaisuutta tehdä rahaa romahduksella ja hän päätti myydä lyhyeksi kuuden yrityksen osakkeita. Uutta romahdusta ei tullut ja Rogers hävisi kaikki rahansa, koska hänellä ei ollut rahaa vakuuksiin. Hän joutui kuittaamaan tappionsa ostamalla myymänsä osakkeet. Seuraavien parin, kolmen vuoden aikana kaikki yritykset menivät konkurssiin ja jälkikäteen Rogersin voi sanoa olleen oikeassa, mutta hän hävisi silti rahansa. Kokemus opetti hänelle kuinka vähän hän ymmärsi.



Yhteenveto

Rogers uskoo vahvasti hyödykesijoittamiseen ja Kiinan olevan seuraava maailmanmahti. Hyödykesijoittaminen ei hänestä ole vaikeampaa tai sisällä enemmän riskejä kuin muut sijoitusmuodot. Hän uskoo hyödykkeiden toimivan suojana osakemarkkinoiden laskuja ja inflaatiota vastaan. Viimeiset puolivuosisataa ovat toimineet jonkinlaisina todisteina. Tästä väitteestä hyötyminen ei ole helppoa, koska se vaatii paljon pääomia. Sijoittamalla hyödykeindekseihin vähemmän varallisuutta omistava joutuu uskomaan energian hinnan nousevan, kuten muutkin hyödykkeet inflaation ja osakkeiden kurssilaskun iskiessä.

Rogers uskoo vahvasti itä-Aasiaan ja erityisesti Kiinaan. Länsimaiden valta alkaa pikkuhiljaa seuraavina vuosikymmeninä hiipumaan. Muitakin ehdokkaita maailmanvaltiaiksi on, kuten Intia tai Venäjä, mutta Rogersista todennäköisin on Kiinan valta-asema. Kiinakin tulee kokemaan monia vaikeita aikoja ennen valta-asemaansa, mutta Rogers uskoo kiinalaisten pystyvän selvittämään ne. Hänestä maassa on maailman parhaat kapitalistit. Suurimmat ongelmat hän näkee ympäristön saastumisessa.

Tuesday, August 15, 2017

Jim Rogers, hajauttamisesta, riskeistä ja inflaatiosta

Riskeistä ja hajauttamisesta

Riskeihin suhtautumisesta Rogers on kertonut enemmän, mutta hajauttamisesta hän ei ole puhunut paljon. Riskeistä suurimpana hän pitää sitä ettei sijoittaja tiedä mitä tekee. Suuret tappiot ovat todennäköisimmillään, kun sijoittaja turvautuu muihin, ei ota selvää asioista tai kuvittelee sen olevan riskitöntä, koska on nousukaudella tehnyt vahingossa suuret voitot. Lisäksi hän sanoo, että riskejä vähentääkseen kannattaa sijoittaa vain siihen minkä pystyy heti myymään ja hyvätaseisiin yrityksiin. Hyödykesijoittamisen hän olettaa tasaavan riskejä. Hajauttamisesta Rogers sanoo lähinnä, että sijoittajan kannattaa keskittää aikansa ja energiansa siihen missä on hyvä. Rogers sanoo, että hän ei ota koskaan riskejä rahojensa suhteen, mutta tämä pitää tulkita siten, että hän ottaa riskejä, kun mahdolliset palkinnot ovat todennäköisesti menetyksiä paljon suuremmat.

Sijoittaja ei voi toimia vuosikymmeniä menestyksekkäästi tietämättä mitä on tekemässä. Lähes kaikki tekevät nousumarkkinoilla rahaa, mutta häviävät laskumarkkinoilla enemmän. Yhdysvalloissa merkittävä osa ihmisistä sijoittaa, vaikka heillä ei ole aavistustakaan markkinoiden toiminnasta ja kuinka on järkevää sijoittaa. Sama joukko odottaa rikastuvansa nopeasti. Ennen pitkää he häviävät rahansa. Lääkkeeksi hän ehdottaa asioiden selvittämistä. Vain ymmärtämällä mitä tekee voi tehdä rahaa pidemmällä aikavälillä. Lisäksi Rogersista on syytä seurata ovatko aiemmin sijoituskohteesta tehdyt johtopäätökset voimassa nykyään.

Sijoittajan riskit ovat suurimmillaan onnistumisien jälkeen. On todennäköisintä, että ne tapahtuvat nousumarkkinoiden ollessa loppumaisillaan. Onnistumiset saavat sijoittajat luulemaan heidän olevan erityisiä, älykkäitä, muita parempia ja uskomaan markkinoilla menestymisen helppouteen. Rogers teki tuoreena sijoittajana saman virheen. Rogersista onnistumisen jälkeen on viisainta olla pois markkinoilta. Se kasvattaa hänestä pitkällä aikavälillä tuottoja vähentäen riskejä.

Hyödykkeet hän näkee hyvän sijoituskohteen lisäksi tapana suojautua osakemarkkinoiden laskulta ja käsistä lähteneeltä inflaatiolta sijoittajan tietäessä mitä tekee. Rogers kertoo, että vaikka hyödykkeet nähdään riskisempinä sijoituskohteinta kuin osakkeet niin niiden hintaheilahtelut ovat olleet hieman Yhdysvaltojen suuria pörssejä pienemmät. Lisäksi hän muistuttaa, että hyödykkeiden hinnat menevät harvoin nollille ja osakesijottamisessa voi hävitä kaiken pääoman. Yalen tutkimus hyödykkeistä kertoo myös ettei ole ehkä viisasta korvata hyödykesijoituksia niiden tuottajien osakkeita ostamalla. Sen mukaan hyödykkeiden hinnat olivat vuosien 1962-2003 välillä nousseet kolme kertaa enemmän kuin niitä tuottavien yritysten osakkeet.

Rogersista suuria tuottoja haluavien sijoittajien kannattaa välttää hajauttamista. Hänestä meklarit suosittelevat asiakkailleen hajauttamista, koska he haluavat suojata itseään. Rogersista kymmentä osaketta ostaessa voi olettaa saavansa lopputulokseksi, että osa sijoituksista on hyviä, osa huonoja ja loput keskinkertaisia. Hänestä näin toimien voi pärjätä kohtuullisesti, mutta siten ei rikastu. Hänestä rikastua voi keskittämällä voimavaransa muutamaan asiaan, mutta silloin pitää olla oikeassa olemisesta varma tai häviää rahansa.


Inflaatio
Rogers pitää hyödykkeisiin sijoittamista parhaana tapana huolehtia inflaatiosta. Hän viittaa Yalen tutkimukseen hyödykkeistä. Siinä on tutkittu hyödykekoria, jossa 36:lla eri hyödykefutuurilla on ollut yhtäläinen painoarvo ajanjaksolla heinäkuun alku 1959 – heinäkuun alku 2003. Merkittävä asia tutkimuksessa on myös se, että hyödykkeiden käteiskaupat eivät ole tuottaneet kuten futuurit. Lisäksi on mainittava, että vastaavaa hyödykekoria ei ole myynnissä vaan vastaavat tuotot saadakseen olisi sijoittajan pitänyt ostaa itsenäisesti kaikkia myynnissä olleita hyödykefutuureja. Toisin sanoen, seuraavissa kappaleissa esiintyvät tosiasiat inflaatiolta suojautumisesta hyödykefutuureilla pätevät edellämainitussa tulevaisuuden vastatessa menneisyyttä.

Rogers näkee hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan epätasapainon inflaation syynä. Epätasapainon syntyminen voi olla seurausta keskuspankkien rahanpainamisesta. Hyödykkeiden kysyntä voi kasvaa sen aikana nopeammin kuin tuotanto mikä kasvattaa epätasapainoa. Rogersista suurin osa kansasta ei huomaa inflaatiota ennen kuin suurin osa kustannuksista on siirtynyt heille kohonneiden hyödykehintojen seurauksena. Hän uskoo hyödykefutuureihin sijoittamisen suojaavan inflaatiolta. Yalen tutkimus tukee tätä väitettä. 

Hyödykefutuureihin sijoittaminen suojaa paremmin kuin keskimäärin sijoittaminen osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin. Yksittäiset osakkeet ja velkakirjat voivat toimia inflaation aikana hyödykefutuureihin sijoittamista paremmin. Hyödykkeiden menestykseen inflaation aikana on ainakin kaksi syytä. Ensiksi, koska hyödykefutuurit edustavat panostusta tuleviin hyödykehintoihin, ne ovat suoraan kytköksissä inflaation osatekijöihin. Toiseksi, koska futuurien hinnat sisältävät tietoa hyödykkeiden tulevaisuuden hintatrendeistä, ne nousevat ja laskevat inflaation osatekijöiden odottamattomien poikkeamien mukaan. 

Samasta tutkimuksesta selviää, että tutkimuksessa käytetyn hyödykekorin korrelaatio on vahvimmillaan inflaation kanssa pidemmillä aikaväleillä. Viidenkin vuoden aikavälillä se on vain hieman yli 40%:ia. Toisin sanoen, vastaavuus on niin heikko, että on vaikea tajuta milloin sijoittaa hyödykkeisiin mikäli odottaa inflaation iskevän. Hyödykesijoittamisen voi nähdä suojautumisena inflaatiolta. Rogersin ja Yalen tutkimuksen antamilla tiedoilla näen sen liian vaikeaksi sijoittajalle mikäli hän ei ole valmis laittamaan rahojaan markkinoilla oleviin hyödykeindekseihin. En tiedä kuinka hyvin ne suojaavat inflaatiolta eikä Rogersinkaan tuottama tieto kerro siitä paljoa.

Monday, August 14, 2017

Jim Rogers ja historian opetukset, vain muutos on pysyvää

Historian opetuksista. Vain muutos on pysyvää

Rogers luki historiaa yliopistossa ja on opiskellut sitä koko elämänsä. Hänellä riittää näkökulmia. Ennen kaikkea hän puhuu siitä, että mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Se on ainoa pysyvä asia. Se mikä näyttää nyt itsestäänselvältä on jotain muuta huomenna. Hänestä maailma ei ole koskaan ollut sama viidentoista vuoden aikaväleillä. Näin on tapahtunut aina ja tulee tapahtumaan. Näitä muutoksia kannattaa pyrkiä ennakoimaan.

Sijoittajan on pystyttävä ennakoimaan muutosta. Rogers varautui muuttamalla Singaporeen. Hän tarkoittaa muutoksilla pitempien ajanjaksojen eli kymmenien vuosien aikajännettä. Hän uskoo, että maailmassa seuraavien vuosikymmenien aikana tapahtuvia muutoksia ovat mm. Aasian valta-aseman vahvistuminen ja finanssipiirien vaikutuksen pieneneminen. Monet vakaimmat ja ennustettavimmatkin kansakunnat ovat kohdanneet nopeita muutoksia, kuten Itävalta-Unkari viime vuosisadan alussa. Rogers uskoo euroalueen romahdukseen ja Yhdysvaltojen talouden sakkaamiseen velkakriisien vuoksi. Tähän mennessä hän on ollut enemmän väärässä kuin oikeassa. Hän uskoo, että on huono ajoittamaan tulevia muutoksia ja on usein vuosia väärässä. Hän näkee romahduksilla yhteisiä tunnusmerkkejä.

Historian saatossa maailmanvaltiaaksi kohonneet kansakunnat ovat menettäneet johtopaikkansa. Niin käy Yhdysvalloillekin. Kyse on vain ajankohdasta. Yhteiskunnat rikastuvat ja pysyvät edelläkävijöinä muutamia vuosikymmeniä tai vuosisatoja. Sen jälkeen johtoasema on ohi. Itsetyytyväisyys iskee aina. Tarpeelliset muutokset tehdään liian hitaasti ja ne saadaan läpi, kun ihmisillä ei ole vaihtoehtoja. Yksi selitys myöhästymiselle on, että poliitikot eivät saa niitä kansalle myytyä. Tämä on vallanpitäjien tekosyy sille ettei heillä riitä uskallusta muutoksiin. Oman kykenemättömyyden lisäksi he syyttävät aina ulkomaalaisia. Tämä ei koske vain poliitikkoja vaan yrityksiä, kansalaisia ja ammattiliikeyhdistyksiä. Suurin syy on, että vain harvat haluavat kuulla pahoja uutisia. Muut pistävät päänsä pensaaseen.

Taloudella on valtiaansa ja heidänkin johtopaikkansa vaihtelevat. Talouspuolen innovaatiot liikuttavat rahoitusmarkkinoita välillä johtoasemaan. Sen mennessä liian pitkälle johtoasema rapistuu ja reaalituotteet ottavat johtopaikan. Rahoitusmarkkinoiden asema vaurauden tuottamisessa on pienentynyt vuosien 2008-2009 jälkeen. Sääntely on lisääntynyt eikä pankkiirien työtä arvosteta yhtä paljon. Näin kävi 1929 vuoden pörssiromahduksenkin jälkeen. Reaalituotteet, kuten maataloustuotteet ovat olleet kauan kiinnostuksen ulkopuolella. Rogers on ennustanut niiden kallistuvan. Maanviljelijöiden keski-ikä on korkea eikä yliopistoista valmistu paljon sen asiantuntijoita. Kukaan ei halua maanviljelijäksi mikä Rogersista on merkki siitä etteivät maataloustuotteiden hinnat voi paljoa halventua. Se tarkoittaisi hintojen lähtevän pian nousuun.

Sijoittajan huomatessa suurien muutoksien tulevan on hän pakotettu tekemään kysymyksiä. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tulee tapahtumaan? Mitkä poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset muutokset seuraavat? Sijoittajan pitää etsiä syvällisiä vastauksia ja ne on löydettävä itse. Mikäli uskoo Rogersia itä-Aasian muuttumisesta talousveturiksi niin paras tapa ymmärtää Kiinaa ja muuta itä-Aasiaa on asua siellä pidemmän aikaa. Toinen vaihtoehto on ottaa selvää siellä pidemmän aikaa asuneilta ja paikallisen kulttuurin sekä ihmiset tuntevilta mitä todellisuudessa tapahtuu. Rogers varoittaa uskomasta länsimaisia toimittajia, jotka vain kääntyvät Kiinassa. He tekevät todennäköisemmin vääriä johtopäätöksiä. Syyt vääriin johtopäätöksiin ovat useimmiten historian ja talouden opiskelun vähäisyys

Sunday, August 13, 2017

Jim Rogers ja Kiina

Kiina

Rogers uskoo Kiinan olevan maailman johtava maa tällä vuosisadalla, kuten Yhdysvallat oli 1900-luvulla ja Iso-Britannia 1800-luvulla. Hänestä Kiina nykypäivänä muistuttaa häntä 1800-luvun Yhdysvalloista. Rogers olisi halunnut muuttaa Kiinaan, mutta saasteiden vuoksi hän muutti Singaporeen. Hän pisti lapsensa opettelemaan Mandariinikiinan, jotta he olisivat valmiina tulevaan. Hänestä on tärkeää ymmärtää Kiinaa ja kiinalaisia, jotta sijoittaja hyötyy siitä kuinka maa ja kansa tulevat käyttämään ja sijoittamaan rahansa.

Kiinalaiset ovat uhkapelureita. He luottavat onnennumeroihin, kuten kahdeksikkoon. Kiinalaisiin osakkeisiin sijoittavan tulee ymmärtää osakekurssien heilahtelevan normaaleja länsipörssejä enemmän. Tästä huolimatta kansalaiset ja valtionjohtajat tarkastelevat asioita pitkillä aikaväleillä. Maa tulee kokemaan paljon ongelmia seuraavina vuosikymmeninä, mutta suuren kaaoksen todennäköisyys on Rogersista olematon. Kiinalaiset uskovat suurempien ryhmien olevan tärkeämpiä kuin yksilöt. Yksilöt etsivät enemmän turvaa ja tunnustusta suuresta ryhmästä ja perustavat identiteettinsä sen perusteella. Kiinalaiset näkevät valtion tärkeänä osana yhteiskuntaansa ja sen hyvinvoinnin olevan tärkeä osa olemassaolonsa tarkoitusta.

On selvää, että tällä vuosisadalla Kiinan talous tulee kärsimään taantumista. Myös lamat tulevat olemaan todennäköisiä. Yhdysvallat kärsivät 1800-luvulla monista ongelmista ennen nousemistaan ykkösmaaksi. Monet kirjan sijoittajista pitävät kiinalaisia kapitalisteja parhaimpina. Maa on nimellisesti kommunistinen, mutta todellisuus on muuta. Kiina on noussut takapajulasta merkittäväksi tekijäksi maailmassa vähäisellä verenvuodatuksella. Monet nykyjohtajista ovat osana koulutustaan käyneet länsimaissa opiskelemassa markkinataloutta ja kehitys on nähtävissä.

Kiinalaisilla on kansakuntana pitkät perinteet kaupankäynnistä, vaikka pari edellistä vuosisataa olivat surkeita. Tulevaisuus näyttää paremmalta, koska monet vuosisatoja vanhat opit ovat kiertäneet perimätietona eteenpäin. Kiinalaisilla on tahto pitää huolta, että nykyisestä sukupolvesta tulee edellistä parempi. Kiinalla on kasvava henkinen pääoma. Kulttuuri on laittanut suuren painoarvon oppimiselle ja itsensä kehittämiselle. Kiinalaiset opiskelijat ovat olleet pidemmän aikaa edustettuina maailman huippuyliopistoissa hakien parhaan mahdollisen koulutuksen. Kiinalaisilla on perinteet merkittävien innovaatioiden tuottamisessa. Ruuti ja monet muut keksinnöt ovat tulleet sieltä. Tulevaisuudessa kiinalaiset keksinnöt näyttelevät merkittävää osaa teknisessä kehityksessä.

Kiinaan sijoittaminen tarjoaa uhkia ja mahdollisuuksia. Se on miljardin asukkaan nopeasti kasvava maa, jossa keskitulot ovat länsimaisiin verrattuna pienet. Talouskasvu on hidastumassa, mutta talouden riippuvuus viennistä vähenee. Kotimarkkinat ovat laajat ja kehittymässä. Kiinalaiset ovat valmiita tekemään pitkää päivää mikä parantaa kansakunnan mahdollisuuksia. Lisäksi kiinalaiset ovat olleet säästäväisiä. Kulutusyhteiskunta alkaa muodostua. Suuret mahdollisuudet löytyvät kiinalaisista kuluttajista ja heidän mieltymyksistään.

Myös valtiolla on sormensa pelinsä niin hyvässä kuin pahassa. Valtion rooli kansantaloudessa on merkittävä. Monet merkittävät kiinalaisyritykset ovat vähintään osittaisessa valtionomistuksessa. Niiden yksityistäminen tulee tapahtumaan valtion ohjauksessa ja siihen menee aikaa. Rogersista Kiinan valtionjohto ymmärtää poikkeuksellisen hyvin liiketoimintaa. Kiinalaiset ovat kärsivällisiä ja pyrkivät tekemään kaiken, jotta he kansakuntana hyötyisivät eniten. Kärsivällisyys on avainasemassa mahdollisuuksien hyödyntämisessä.

Kiinan on ennustettu romahtavan useampaan otteeseen 2000-luvulla, mutta vielä ei niin ole käynyt. Vaikeita aikoja on tulossa, mutta suurta romahdusta ei näy. Sijoittajan on hyväksyttävä tulossa olevat vaikeat ajat ja Kiinaan pitää sijoittaa kärsivällistä rahaa. Maa sisältää riskejä, mutta ne kaikki eivät toteudu. Poliittiset ongelmat, sota, palkkakustannusten lähteminen käsistä, epätasapainoinen ikäjakauma, vaikeat epidemiat, korruptio, rahoitusjärjestelmän tuho tai protektionismin iskeminen kiinalaisiin yrityksiin muiden valtioiden saadessa siitä tarpeekseen ovat uhkia. Rogersista suurin talousuhka on kiinteistökupla. Se ei ole vielä purkautunut väkivaltaisesti, mutta se voi olla edessä.

Kiinan ongelmat ovat enimmäkseen sisäisiä. Jätin ympäristöongelmat tarkoituksella pois, koska uskon Rogersin tavoin niiden olevan vaikeimmin ratkaistavissa. Saasteet, aavikoituminen ja puhtaan veden riittämättömyys ovat kiinalaisten ratkaistavia ongelmia. Noin kaksi kolmasosaa kaupungeista kärsii heikkotasoisesta ilmanlaadusta, metsistä osa on aavikoitunut ja yli puolet kaupungeista kärsii vesipulasta. Itseaiheutettu resurssipula ei voi olla näkymättä kehityksessä. Uusiutuva energia ja ympäristöongelmiin tarjottavat muut ratkaisut voivat olla yksi vaihtoehto sijoittajan hyötyessä kasvusta.

Edellämainitut uhkat varmaan toteutuvat suurta sotaa lukuunottamatta, mutta Kiinan pitkän aikavälin kehitykseen ne eivät yksittäisinä ratkaisevasti vaikuta. Laajamittaista sotaa Rogers pitää epätodennäköisenä, koska hän ei usko kiinalaisten vanhempien haluavan laittaa ainoata poikaansa sotimaan. Kiinalaiset tulevat panostamaan sotakalustoon, mutta maa tuskin haluaa laajaa konfliktia.
Kiinalaisten yritysten suhteen täytyy olla Rogersista normaalia epäileväisempi. Ulkomaalaiset ovat heikommassa asemassa kuin kiinalaiset. Riitatilanteissa ulkomaalaiset sijoittajat häviävät. Myös suoranaisia huijauksia esiintyy. Ne ovat vähenemään päin. Länsimaisille sijoittajille suora osakesijoittaminen suoraan Kiinan pörsseihin ei ole yksinkertaisin operaatio. Sijoittajilla on vaihtoehtoja monien isojen kiinalaisyritysten osakkeiden löytyessä mm. New Yorkin pörsseistä. Sijoittaminen niiden kautta on nyt järkevin vaihtoehto suomalaiselle sijoittajalle.

Kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä ovat olleet sijoittajien huulilla vuosikymmenen. Miksi Rogers ei usko jonkin niistä ottavan Kiinan paikan tulevana maailmanmahtina? Hän näkee Kiinalla olevan monta etua Intiaan verrattuna, kuten tehokkaampi hallinto, koulutetumpi työvoima, vähintään parikymmentä vuotta edellä oleva infrastruktuuri ja vähäisempi byrokratia. Yhtenä esimerkkinä on yrityksen perustamiseen menevä aika joka on kaksinkertainen Intiassa. Intian etuna on suurempi syntyvyys, mutta monet lapsista eivät opi koskaan lukemaan mikä vähentää hyötyjä. Brasilialla ja Venäjällä on suuremmat luonnonvarat kuin Kiinalla ja Intialla, mutta ne ovat Rogersista liian korruptoituneita. Venäjällä on matala syntyvyys. Venäjään hän uskoo Brasiliaa enemmän, koska siellä hän on nähnyt edistymisen merkkejä. Samaa ei voi sanoa Brasiliasta, jossa entistä presidenttiäkin syytetään korruptiosta.

Saturday, August 12, 2017

Jim Rogers ja hyödykkeiden kysyntä ja tarjonta, Hyödykkeisiin sijoittaminen

Hyödykkeiden hinnat riippuvat kysynnän ja tarjonnan suhteesta, joten on syytä käydä läpi niihin vaikuttavia asioita. Niiden selvittämistä varten on tehtävä lukuisia kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastaukset.


Tarjonnasta:
  • Kuinka suuri on maailmanlaajuinen tuotanto? Kuinka monen tonnin varannot hyödykkeellä on? Onko tuotantoa alueilla, jotka voivat joutua kaaokseen? Ovatko tiedossa olevat esiintymät rikkaita vai hädin tuskin tuottavia? Kuinka paljon varastoissa on hyödykettä? Kuinka monta kaivosta/lähdettä löytyy maailmasta ja kuinka tuottavia ne ovat? Kuinka paljon voi olla tarjontaa seuraavien kymmenien vuosien aikana?
  • Onko uusia tarjontalähteitä tiedossa? Laajennetaanko vanhoja lähteitä? Kuinka paljon se maksaa? Paljon laajennus tuottaa lisätarjontaa? Kuinka kauan kestää lisätarjonnan saapumisessa markkinoille?
  • Onko tiedossa mahdollista uutta tarjontaa? Kuinka paljon ja kuinka paljon niiden kehittäminen ja tuotanto maksavat? Kuinka kauan kestää kunnes uutta tarjontaa tulee saataville? Milloin uusi tarjonta voisi tulla markkinoille?

Kysynnästä:
  • Mihin hyödykettä käytetään eniten?
  • Mitkä nykykäytön kohteista löytyvät tulevaisuudessakin?
  • Mitä vaihtoehtoja hyödykkeelle on hintojen noustessa liian korkeiksi?
  • Mitkä uudet teknologiset kehityskohteet voivat vaatia hyödykkeen käyttöä?

Yksittäisiin hyödykkeisiin sijoittamisessa edellämainittuihin kysymyksiin on hyvä löytää vastaukset. Vastauksia etsiessä pitää olla neutraali. Sijoittajan pitää etsiä myös näkemyksestään poikkeavia todisteita. Rogers tarjoaa sijoittajalle neljä eri vaihtoehtoa suoralle hyödykesijoittamiselle:

  1. Sijoittaminen hyödykkeitä tuottaviin tai niille palveluita tarjoaviin yrityksiin.
  2. Sijoittaminen maihin, jotka tuottavat hyödykkeitä.
  3. Kiinteistösijoittaminen hyödykerikkaisiin maihin ja alueille.
  4. Hyödykkeiden osto suoraan tai hyödykeindeksirahastojen kautta.

Hyödykkeisiin suoraan tai epäsuorasti liittyvien yritysten osakkeet ovat kohtuullinen tapa sijoittaa hyödykkeisiin. Hinnat eivät ole suoraan verrannollisia hyödykehintojen kanssa. Hinnat liikkuvat enemmän osakesijoittajien mielialojen mukaan kuin hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan muutosten. Öljyntuottajien osakkeiden hinnat eivät nousseet pitkään aikaan 2000-luvun alussa, vaikka öljynhinta ja niiden tulokset nousivat merkittävästi. Energia-analyytikot eivät huomioineet, että Aasian ja Yhdysvaltojen öljynkysyntä kasvoi paljon tarjontaa nopeammin. Yalen tutkimus vuosilta 1959-2004 ”Tosiasioita ja kuvitelmia hyödykefutuureista” kertoi suoran hyödykesijoittamisen tuottojen olleen kolminkertaiset verrattuna hyödyketuottajien osakkeisiin.

Hyödykkeitä tuottaviin maihin sijoittaminen voi olla järkevä ratkaisu. Hyödykkeiden hintojen noustessa hyötyvät monet tahot. Vähittäistavarakauppiaat, hotelliketjut, ravintolat ja muu liiketoiminta pärjäävät paremmin hyödykerikkaissa valtioissa. Lisäksi niiden valuutat voivat toimia järkevinä kohteina. Kaikki hyödykerikkaat maat eivät ole hyviä sijoituskohteita, koska monet kokevat sekä ulkoisia että sisäisiä uhkia. Ulkoisista uhkista voi mainita riippuvuuden mm. Kiinan ja Yhdysvaltojen talouksista. Niiden kärsiessä heijastuu tilanne todennäköisesti maihin joiden viennistä suuri osa koostuu hyödykkeistä. Suuri osa sisäisistä uhkista selittyy sosialismilla ja korruptiolla. Poliittiset uhkat pitäisi käydä läpi ennen sijoittamista.

Kiinteistösijoittaminen vaatii perehtymistä. Tarpeeksi aikaisin sijoittamalla voi hyödykerikkaiden alueiden tai maiden kiinteistöistä saada parempia tuottoja kuin normaalilla kiinteistösijoittamisella. Tämä vaatii parempaa näkemystä kuin muilla, joten sitä ei voi suositella kaikille. Suomalaisen kannattaa näkemykseni mukaan panostaa lähialueiden hyödykelöydöksien tutkimiseen mikäli haluaa hyötyä hyödykerikkaista alueista sijoittamalla kiinteistöihin. Sodankylän kiinteistöihin sijoittamalla oikeaan aikaan olisi voinut tehdä rahaa.

Rogers suosittelee vähemmän hyödykkeistä ymmärtäville ja vähemmän asiasta kiinnostuville hyödykeindeksirahastoja, joita on tarjolla. Ne ovat kustannustehokas tapa sijoittaa hyödykkeisiin piensijoittajalle. Rogers on itse luonut oman hyödykeindeksinsä ja oman hyödykeindeksirahastonsa. Niihin voi sijoittaa sekä yksilöt että instituutiot. Myös Goldman Sachs on luonut hyödykeindeksinsä. Lisäksi on olemassa mm. Dow Jones AIG commodity index. Mainitsemissani hyödykeindekseissä on suurin painoarvo energiateollisuudella ja siitä suurin osa on öljyssä. Hyödykeindekseihin sijoittava ottaa merkittävän näkemyksen energian hinnan liikkumisesta. Pitkällä eli useampia vuosikymmeniä kestävällä sijoitushorisontilla energian hinta nousee mikäli tutkijat eivät pysty kehittämään riittävän tehokasta ratkaisua energian varastoimiseen.

Mikäli hyödykkeet kiinnostavat niin suosittelen tarkempaa tutustumista hyödykeindekseihin tai niiden hintojen nousemisesta hyötyviin yrityksiin. Molemmat ovat kohtuullisia vaihtoehtoja vähemmän hyödykkeistä ymmärtäville. Rogers kehoittaa keskittymään itsensä ymmärtämiseen ja kuinka pystyy hyväksymään virheensä. Etenkin suoraan hyödykkeisiin sijoittamisessa tämä on tärkeää, koska velkavivun käyttäminen on helppoa ja virheet voivat tuhota nopeasti pääoman.

Friday, August 11, 2017

Jim Rogers, hyödykkeet ja niiden syklit

Hyödykkeet

En henkilökohtaisesti tunne sijoittajaa joka laittaisi rahojaan hyödykkeisiin, vaikka niiden kaupankäynti on suurta. Rogersista tärkein syy sijoittaa hyödykkeisiin on hintojen liikkuminen keskimäärin eri suuntiin kuin osakkeiden. Hyödykkeet noudattavat paremmin kysynnän ja tarjonnan lakia eli niiden hinnanmuodostus perustuu enemmän tosiasioihin kuin osakkeissa. Hintatrendit ovat helpommin ennustettavissa kuin osakkeiden, koska keskimääräiset syklit ovat pitkiä. Viimeisten 140:n vuoden aikana noususyklit ovat olleet keskimäärin reilusti toisella vuosikymmenellä.

Sijoittaminen hyödykkeisiin on harvinaista. Tarkkaan osakkeiden eri tunnuslukuja seuraavat sijoittajat voivat olla hukassa hyödykkeiden suhteen. Yleensä heillä on vain toisen tai kolmannen käden tietoa. He ovat ehkä kuulleet tuttavan tuttavan hävinneen rahansa. Rogersin mukaan tämä johtuu todennäköisesti siitä, että hyödykekaupassa sijoittajat voivat hyödyntää suurempia vipuvoimia. Vipu toimii myös toiseen suuntaan. Huonosti hyödykekauppaa ymmärtävä häviää helposti kaiken sijoittamansa pääoman.

Ilman hyödykemarkkinoiden hinnan muodostumista monet raaka-aineet olisivat vaikeasti saatavissa ja hintavia. Hyödykkeisiin sijoittaminen tuo turvaa osakkeiden laskumarkkinoiden, korkean inflaation ja suurten talousmullistusten aikana pehmentäen varallisuuden laskua. Viime vuosisadan yksi hyödykkeiden nousumarkkinoista oli vuosina 1968-1982, jolloin kärsittiin kovasta inflaatiosta ja vaikeista osakemarkkinoista. Hyödykkeet ja osakkeet käyttäytyvät eri tavoin liiketoimintasyklien aikana. Hyödykkeet ovat välttämättömiä, joten niiden kysyntä ei laske yhtä paljon.

Rogersilla on teoria miksi hyödykkeiden hinnat liikkuvat eri suuntaan osakkeiden kanssa. Hän käyttää esimerkkinä muronvalmistaja Kelloggsia. Kun sen tarvitsemien hyödykkeiden, kuten vehnän, sokerin, maissin ja paperin hinnat ovat matalat, tekee yritys todennäköisesti enemmän rahaa. Tällöin pahimmillaan Kelloggsilla on kustannukset hallinnassa ja parhaimmillaan voittomarginaalit nousevat. Kun yrityksen tarvitsemien hyödykkeiden hinnat ovat nousussa, sen kustannukset ovat nousussa ja voittomarginaaleilla on laskupaineita. Tämä voisi selittää miksi hyödyketuottajien osakekurssit voivat olla nousussa, vaikka markkinat menevät muuten alaspäin. Asia ei ole näin yksinkertainen ja tilanne voi muuttua.

Yleisen laskukauden aikana hyödykkeiden tarjonta tippuu keskimäärin enemmän kuin kysyntä mikä nostaa hintoja. Kysynnän vähentyessä monet hyödykkeitä tarjoavat yritykset lopettavat osan tuotannostaan. Kun kysyntä taas kasvaa niin siihen vastaaminen vie vuosia, koska hyödyketuotannon uudelleenaloittaminen vie aikaa. Samaan aikaan kysyntä on kasvanut mikä nostaa hintoja. Takaisinkytkenkäsilmukka vahvistaa itseään, kunnes tarjonta vastaa kysyntää.
1900-luvulla oli kolme hyödykkeiden nousumarkkinaa: 1906-1923, 1933-1953 ja 1968-1982. Toistaiseksi viimeinen hyödykkeiden nousumarkkina alkoi 1999 ja kesti 2010 alkaneen vuosikymmenen alkuun. Nousumarkkinoiden aikana monet hyödykkeet nousevat enemmän kuin osakkeet. Nousut ovat usein prosentteina jopa nelinumeroisia, kuten 1970-luvulla, jolloin öljyn hinta nousi 1500%:ia. Kullan ja hopean hinnat nousivat jopa 20-kertaisiksi. Tämä ei tarkoita, että hyödykkeiden hintanousu menisi kohtisuoraan ylös. Nousuun tulee takapakkeja, jotka joku voisi tulkita laskumarkkinoiksi.

Laskumarkkinoiksi voi laskea muut ajanjaksot kuin mainitsemani nousumarkkinat. Keskimääräinen kesto on ollut toisella vuosikymmenellä. Myös laskuprosentit ovat suuret hyödykkeiden hinnoissa. Sokerin hinta laski vuoden 1974 huipuista 66:sta sentistä vuoden 1985 minimiin 2.5:een senttiin eli laskuprosentti oli 96%:ia. Prosentteja katsoessa ei ihmettele miksi jotkut häviävät sijoitetun pääomansa hyödykekaupassa käyttämällä liikaa velkavipua. Hintaheilahtelut kertovat, että hyödykesyklien ymmärtäminen ja hajauttaminen ovat olennainen osa menestyvän hyödykesijoittajan työkaluja.

Yksittäisillä hyödykkeillä on omat syklinsä. Yksittäiseen hyödykkeeseen ei voi sijoittaa suurta summaa mikäli uskoo pystyvänsä näkemään milloin yleinen nousumarkkina on alkanut. Nousu- ja laskuprosentit vaihtelevat. Mikäli haluaa sijoittaa yksittäisiin hyödykkeisiin niin joutuu tekemään paljon työtä ymmärtääkseen hyödykkeen kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat asiat. Niitä ovat uusien mahdollisten teknisten läpimurtojen vaikutukset, uusien kaivosten avaamiset ja uusien raaka-ainelöydösten vaikutukset yksittäiseen hyödykkeeseen. Markkinoilla on muutamia hyödykeindeksejä. Niihin sijoittaminen vaatii vähemmän vaivaa ja kiinnostusta. Mahdollisuudet huipputuottoihin vähenevät, mutta niin riskitkin.

Hyödykesyklien pituuksille on syynsä. Yksittäisen esiintymän löytämisestä kuluu pitkään ennen kuin päästään tuotantoon. Käytän esimerkkinä Rogersin kuvausta lyijyesiintymän hyödyntämisestä. Uuden esiintymän löydyttyä joutuu yritys etsimään sille rahoitusta. Tämä ei ole helppoa ja riippuu pitkälti maailmanmarkkinahinnoista. Tästä huolimatta yritys onnistuu. Tämän jälkeen yritys joutuu hankkimaan ympäristöluvan kaivokseen mikä vaatii aikaa ja merkittävän määrän byrokratian pyörteiden selvittämistä.

Tämän jälkeen yrityksen pitää rakentaa mittava infrastruktuuri, koska esiintymä on todennäköisesti löytynyt sieltä minne ei ole teitä rakennettu ja missä ei ole asuntoja työntekijöille. Niiden aikaansaaminen vie vuosia ja vaatii oman byrokratiansa. Taas on mennyt vuosia ja kaivos on saatu toimintaan. Valitettavasti sieltä ei saada valmiita tuotteita asiakkaille toimitettavaksi vaan on rakennettava sulatto joka vaatii byrokratiansa ja ympäristönsuojelijoita vastaan käytävän taistelun rakennuslupaa varten. Myös sulatolle pitää löytyä rahoittaja. Samaan aikaan lyijyn hinnat ovat lähteneet nousuun ja muita tekijöitä on ilmestynyt markkinoille. Ne joutuvat suorittamaan samat toimenpiteet hintojen noustessa koko ajan.

Siksi hyödykesyklit kestävät pitkään. Kun kaikki uudet kaivokset ovat toiminnnassa, maksimoivat omistajat tuotannon niin pitkään kuin kysyntää riittää. Uusien kaivosten täytyy tuottaa tarpeeksi, jotta rahoituskulut saadaan maksettua. Lisäksi niiden pitää tuottaa voittoa. Lopulta varastot ovat täynnä, koska kysyntä ei vastaa enää kasvanutta tarjontaa. Seurauksena hinnat tippuvat. Varastojen tyhjennys kestää myös vuosia mikä laskee hintaa entisestään. Laskumarkkinat saavuttavat päätepisteensä vanhojen kaivosten ehtyessä ja uusi noususykli keräilee voimiaan. Suurempaan hintojennousuun kuluu aikaa, koska laskumarkkinoiden loppumisen huomaamiseen menee vuosia.